sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Panna cotta teeluumuilla

Meillä joulu vietettiin muutamaa päivää aikaisemmin kuin virallinen kalenteri sanoi. Uusi vuosi jätetään jopa kokonaan viettämättä. Molemmista kiitos mieheni kolmivuorotyön hoitoalalla. Aina välillä vähän hymyilyttää muun muassa kaupan alan ihmisten ryöpytykset sunnuntaitöistä. Hoitohenkilöstö, paloväki ja poliisit ovat pyhäisin aina töissä, oli joulu, juhannus tai pääsiäinen. Varsinkin lapsettomat sellaiset.

Mutta asiaan: Emme syöneet jouluna mitään makeaa lukuun ottamatta lakritsi- ja SalmiakkiMix-pussia. Välipäivinä bongasin Market Kitchenistä melko maukkaan oloisen panna cotan ohjeen. Muutenkin kyseinen jälkiruoka on ollut opinnoissani hyvin pinnalla tänä syksynä.

Panna cotassa on hienointa se, että raaka-aineet ovat yksinkertaisia ja halpoja. Myös valmistus on helppoa, jos vähän soveltaa alkuperäistä ohjetta. Tämä panna cotta tarjotaan Earl Grey -teessä ja brandyssä marinoitujen kuivattujen luumujen kanssa. Käytin makeutukseen kookospalmusokeria, joka oli todella yllättävä tuttavuus. Kuvan panna cotan rusehtavuus johtuu juuri palmusokerista. Kookospalmusokeri ei ole yhtä makeaa kuin tavallinen sokeri, mutta se maistuu muuten enemmän. Eikä ihme, sillä se sisältää ravintoaineita, toisin kuin tavallinen sokeri. Suosittelen ainakin kokeilemaan.


Panna cotta teeluumuilla (kaksi annosta)

Luumut
6 sokeroimatonta kuivattua luumua
roiskaus brandya (mitä makeampi, sen parempi)
1 dl Earl Grey -teetä (sellaisenaan, ilman maitoa ja sokeria)

Panna cotta
2 dl kuohukermaa
2 rkl maitoa
palanen vaniljatankoa halkaistuna
½ sitruunan kuori raastettuna
(kookospalmu)sokeria maun mukaan
1 liivatelehti

Laita luumut marinoitumaan brandyyn ja teehen vähintään kuudeksi tunniksi.
Keitä kermasta puolet, maitoa, vaniljatankoa ja sitruunan kuorta hiljalleen 10 minuuttia. Liota sillä välin liivate kylmässä vedessä. Purista liivatelehti kuivaksi. Liota se kermaseokseen. Pane jäähtymään jääkaappiin. Sekoittele välillä. Nouki vaniljatanko pois, kun seos jää lusikan selkäpuolelle. Lisää loppuun kermaan sokeri ja vaahdota. Yhdistä seokset. Kaada sopiviin astioihin ja anna jähmettyä ainakin pari tuntia jääkaapissa. Tarjoile luumujen kera.

lauantai 15. joulukuuta 2012

Tulinen kalajambalaya

Huh hu! Mitä muutakaan voi sanoa kalareseptistä, jonka neljän hengen annokseen tulee peräti neljästä viiteen habaneroa. Kielen makuhermot täytyvät olla melkoisen treenatut chilille ja sen sisältämälle kapsaisiinille, jos ohjetta pysyy noudattamaan kirjaimellisesti. Itse olen käyttänyt muutaman pienen kuivatun siivun habaneroa ja tulisuutta on ollut minun makuuni juuri sopivan tuntuvasti. Siipalla on sen verta kovempi suu, että hän kestäisi tulisempaakin kalajampsaa.

Kalajampsa on kiitollinen kalaruoka valmistaa, koska mauttomaan seitiin saa tällä tavoin kovastikin puhtia. Pataan voi nakata melkein mitä tahansa kalaa ja äyriäisiä, paitsi kirjolohta ja silakkaa. Ohje on Michael Harwoodin kirjasta Pirullisen kuuma chilikirja.


Tulinen kalajambalaya (neljälle)

kasviöljyä paistamiseen
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 iso sipuli silputtuna
4–5 Habaneroa tai Scotch Bonnet -chiliä siemenet poistettuna ja silputtuna
2 sellerinvartta silputtuna
1 vihreä paprika palasina
1 punainen paprika palasina
2 rkl tomaattipyreetä
2½ dl kalalientä
400 g tomaattimurskaa
1 tl worcestershiren kastiketta
1 tl meiramia
1 tl oreganoa
suolaa ja mustapippuria
300 g kalaa suupaloina
100 g katkarapuja

Kuumenna öljy isossa kattilassa. Kuullota sipuleita, chiliä ja selleriä viitisen minuuttia. Lisää paprikat ja paista vielä kolme minuuttia. Lisää tomaattipyree, tomaattimurska, kalaliemi ja mausteet. Keitä 20 minuuttia hiljakseen. Lisää kala ja äyriäiset. Kuumenna kiehuvaksi ja tarkista maku. Tarjoa salaatin ja vaikkapa riisin kera.

maanantai 3. joulukuuta 2012

Ei se perinteinen poronkäristys

Poroa tulee syötyä aivan liian vähän siihen nähden, kuinka helppoa sitä on saada verrattuna esimerkiksi hirvenlihaan. Tosin nykyään kauppojen pakastehyllyiltä näilläkin leveysasteilla voi poimia saksanhirveä ja suomalaisen hirven jauhelihaa.

No, minäpä sitten päätin tehdä sunnuntaipäivälliselle poronkäristystä. Perinteinen poronkäristys pelkkine voineen ja natriumklorineideen on hyvää ja jokaisella kokilla on oma tapansa tehdä se maukkain käristys. Tällä kertaa tein porosoosin Makupalojen herrojen Kesäkeittiö-kirjan Pippurinen porohöystö -reseptin mukaan hieman soveltaen.

Punaviiniksi kannattaa valikoida sellaista rypälemehua, jota pystyy juomaan muutenkin. Viiniä ei kannata myöskään läträtä höystöön liikaa, koska haihtumisestaan huolimatta maku jää ja saattaa pahimmillaan peittää kaiken muun alleen. Lisäkkeeksi sopii mitä parhaiten lanttu- tai naurismuusi.


Pippurinen porohöystö (neljälle)

n. 1 kg poronkäristyslihaa
voita
1/2 pl punaviiniä
2–3 dl lihalientä
1 pkt pekonia
sipulia
rouhittua mustapippuria

Kastike:
5 dl kermaa
2 rkl soijaa
1 rkl puolukkahyytelöä tai kokonaisia puolukoita
herkkukurkkua paloina
puolukoita koristeluun

Ruskista poronliha ja pekoni pienissä erissä käyttäen tarvittaessa voissa. Lisää pataan lihalientä, punaviini ja pippuria. Hauduta niin kauan, että neste on lähes kokonaan haihtunut.
Tee kastike erikseen: kaada kattilaan kastikeainekset ja hauduta, kunnes kastike sakenee, tarkista maku. Laita tarjoiluastian pohjalle kastike ja herkkukurkkupalat, päälle poronliha, koristeeksi puolukoita.

keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Kotona tehtyä pannupizzaa

Siippani on harmitellut kovasti sitä, että Rosso on jättänyt listoiltaan pannupizzat kokonaan pois. Ne kerrat, kun olemme siellä ruokailleet, herra on uhmakkaasti ottanut perhe-pannupizzan ja vetäissyt sen lättyynsä. Tosin koko loppupäivän hän on sitten paastonnut. Kaupastakin hän kiikutti aina niitä Grandiosan pannupizzapohjallisia pakastehirviöitä. Minun suuni mukaan pizzassa pitää olla sen sijaan mahdollisimman ohut pohja ja paljon maukasta täytettä.

Minulla on vuosia ollut mummuvainaani valurautapannu, jossa on pieni halkeama tai haurastuma pohjassa. Pannu on levännyt viimeiset vuodet varaston laatikossa, koska sen käyttö vie tuhottomasti rasvaa ja paiston käryt leijailevat vielä seuraavanakin päivänä asunnossa. Nykyään lienee trendikästä tökätä paistinpannu uuniin suoraan paistamisen jälkeen. Nykyajan Kovanaamat ja Tefalit eivät oikein muovi-bakeliittivarsineen tykkää kovin kovista lämmöistä, mutta valurautahan se kestää. Siispä hakemaan pannua alakerrasta. Ja pannupizzan tekoon.

Käytin pannun öljyämiseen ruokalusikallisen perus-rypsiöljyä. Taikinaan lorautin myös samaa öljyä. Silti rasvaa ei mennyt ihan älyttömiä määriä, eikä pizza jäänyt pannuun kiinni. Pizza oli parempaa kuin Rossossa, eikä Grandiosan tuotteisiin voi edes verrata.


Pannupizza (2 kpl, á 21 cm:n pannu)

Pohja
2 dl kädenlämpöistä vettä
20 g hiivaa
1 tl sokeria
½ rkl öljyä
1 tl suolaa
vehnäjauhoja

Täytteeksi
tomaattikastiketta
juustoraastetta
lisäksi kaikkia herkkuja, kuten
meetvursia, salamia, oliiveja, Aura-juustoa, pepperoneja, valkosipulia, sieniä, punasipulia, paprikaa...

Liuota hiiva ja sokeri kädenlämpöiseen veteen. Lisää öljy ja suola. Sekoita joukkoon jauhot vähitellen. Jauhojen määrä on sopiva, kun taikina tarttuu vielä vähän käsiin.
Aloita vaivaaminen. Vaivaa taikinaa hyvin jauhotetuin käsin vähintään 5 minuuttia tai kunnes taikina on kiiltävää ja joustavaa. Kohota kaksinkertaiseksi ja levitä kostutetuin käsin öljyttyyn pannuun. Lisää täytteet ja paista 250 asteessa noin 15 minuuttia.

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Makupaloja pötkömakkarasta

Ylen Elävä Arkisto jaksaa sitten tätä pariskuntaa viihdyttää. Aivan helmi tavaraa ovat Makupalojen klipit, joita EA:ssa on jokunen kappale. Aviomieheni toivoo vielä joukkoon liitettävän legendaarisen jakson, jossa herrat Nykyri ja Pekkala kokkaavat pikkujoulujen jälkeisen päivän ruokaa. Tietysti se on makkarakastiketta oho-lorauksella kermaa.

Makkarakastike ei ollut herrojen ainoa makkararesepti. Kokkien valmistaessa
lenkkimakkaramuffinsseja pitkähkö metrimakkara vähenee vähenemistään kohtaus kohtaukselta – eikä pelkästään ruoanvalmistuksen takia.

Makupalojen miehet ovat ehtineet pukata markkinoille kolme keittokirjaakin. Tätä Kesäkeittiö-kirjasta peräisin olevaa makkaraleikkeiden ohjetta meillä on siippa jo muutamaan otteeseen testannut.

 
Makkaraleikkeet (yhdelle miehelle)

400 g pötkömakkaraa (kinkkumakkaraa tai lauantaita)

Leivitykseen
vehnäjauhoja
kananmunaa vatkattuna kevyesti
korppujauhoja
voita tai öljyä paistamiseen

Viipaloi makkara noin sentin paksuisiksi siivuiksi. Pyörittele viipaleet vehnäjauhoissa, sen jälkeen kananmunassa ja lopuksi korppujauhoissa. Paista pannulla ruskeiksi. Tarjoa vaikkapa lanttisten, ketsupin ja sinapin keralla.

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Aivoruokaa

Tällä viikolla meillä on taas syöty aivan innolla anjovista eli kilohailia. Alkuviikosta hain makua silakkavuokaan anjoviksesta, ja viikonlopun kuivakka lohisaalis muuntui herkuksi saman evällisen ansiosta. Onpahan syöty niin kuin viralliset ravitsemussuositukset käskevät.

Vaikka anjovissäilyke sisältääkin sokeria, siinä on suhteessa älyttömän hyvin aivoille elintärkeää DHA-rasvahappoa. Myös alfalinoleeni- ja linolihappojen suhde on erittäin hyvä. Hyvä osoitus ruokavalion vaikutuksesta ihmisen psyykkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin oli nähtävillä Yle Fem -kanavalla lauantaina esitetyssä Mikä meitä lihottaa -sarjan viimeisessä jaksossa. Mahdottomista ADHD-kaksosista oli sukeutunut kalaöljyjen ja ruokavaliomuutoksen jälkeen huomattavasti helpompia ja sovinnollisempia lapsia.

En jaksa lakata hämmästelemästä aivojamme siinäkään suhteessa, että tämä elin käyttää 20 prosenttia syömämme ruoan sisältämästä energiasta. Jo sen pitäisi todistaa ajattelevalle(!) ihmiselle, että ruokalautaselle kasatulla ruoalla on todellakin merkitystä. Mutta takaisin anjovisloheen.

Anjovislohen reseptin bongasin sattumalta vauhdissa Pirkan sivuilta. Ohella tarjottava punasipulitsatsiki sopi todella hyvin lohen makuihin. Jostain syystä viime aikoina ostamani punasipulit ovat olleet erittäin tujukkaita. Lienevätkö sitten tuoreita tai jotain ihme lajiketta.

P.S. Mikä meitä lihottaa -sarjan viimeinen osa tulee uusintana Fem-kanavalta maanantaina 5.11.2012 klo 16.


Anjovislohi ja punasipulitsatsiki (neljälle)

700 g nahallista lohifileetä
1 rs anjovisfileitä
mustapippuria
suolaa

Punasipulitsatsiki
2 dl turkkilaista jogurttia
½ punasipuli
1 pieni valkosipulinkynsi
tilliä
mustapippuria
suolaa
1 rkl omenaviinietikkaa

Valmista ensin tsatsiki. Kuori ja hienonna punasipuli aivan hienoksi. Hienonna myös tilli ja valkosipulinkynsi. Sekoita tsatsikin kaikki ainekset jogurtin kanssa ja anna maustua kylmässä.
Tee lohifileeseen kahden sentin välein poikittaisia, vinoja viiltoja nahkaan asti. Aseta viiltojen pohjalle anjovisviipaleita. Ripottele kalan pintaan hiukan suolaa ja rouhi päälle mustapippuria. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Nosta filee vuokaan nahkapuoli alaspäin ja kypsennä noin 20 minuuttia.

keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Ranskankermassa marinoitu mozzarella

Mitäpäs marinoidusta mozzarellasta voisi sanoa? Ainakin sen, että resepti on Jamie Oliverin (taas!) Alastoman kokin onnen päivät -kirjasta, enkä ole aikaisemmin ruokaa kokeillut. Kolmanneksi ja neljänneksi: Hyvään mozzarellaan kannattaa satsata ja ruoka oli erittäin helppo valmistaa. Siinä se.


Marinoitu mozzarella (kahdelle)

2 mozzarellapalloa
4 rkl ranskankermaa
suolaa
mustapippuria
sitruunan kuori raastettuna
½ sitruunan mehu
tuoretta meiramia
1 punainen chili
neitsytoliiviöljyä

Viipaloi mozzarellat sentin viipaleiksi ja asettele laakealle vadille. Lusikoi päälle ranskankerma. Ripottele päälle suolaa, mustapippuria, sitruunan kuori ja meirami. Kaada sekaan sitruunamehu. Lisää suikaloitu chili ja lorauta vielä muutama lusikallinen neitsytoliiviöljyä päälle. Tarjoa sellaisenaan tai paistetun kalan kanssa.

lauantai 27. lokakuuta 2012

Lohduttavan rasvainen munakoiso-jauhelihavuoka

Tällä viikolla ruoanlaitossa meillä on menty koko ajan siitä, missä aita on matalin. Siippa sairastaa selkäänsä ja kausiflunssaa, ja minä poden kaamosmasennusta ja kroonista väsymystä. Yhtenä iltana sorruimme jopa ostamaan lihapiirakat aviopariin. Eivät tosin olleet pahimmasta päästä, koska kuoritaikina oli juustolla ryyditetty ja piirakan sisältä löytyi kuin löytyikin tunnistettavasti lihaa.

Voin tunnustaa olevani varsinkin talvisin lohtusyöjä. Sokerin sijasta olen aina tykännyt enemmän suolan ja rasvan yhdistelmästä eli ei ihme, että suuri intohimoni on juusto. Tämä Kotilieden parhaat pihvit, paistit ja padat -kirjasta peräsin oleva resepti täyttää lohturuoan kriteerit rasvapitoisuutensa ansiosta. Mikään ei estä rasvaa pelkäävää käyttämästä kevyempiä vaihtoehtoja jauhelihan, kerman ja juuston osalta. Peston on sitten vaan oltava öljypitoista, jotta se on pestoa.



Mehevä jauheliha-munakoisovuoka (neljälle)

1–2 sipulia silputtuna
400 g jauhelihaa
1 tl basilikaa
suolaa
mustapippuria
150 g pakastettua pinaattia
1 isohko munakoiso ohuina viipaleina
1 dl vihreää pestoa (kaupan tai itsetehtyä)
2 dl kermaa
kourallinen mustia oliiveja puolitettuina
juustoraastetta kuorruttamiseen

Paista jauheliha ja sipulit pannulla. Mausta basilikalla, suolalla ja mustapippurilla. Lisää kohmeinen pinaatti ja sulata seokseen.
Lado puolet munakoisoviipaleista uunivuoan pohjalle ja kaada päälle jauhelihaseos. Lisää loput munakoisoviipaleet. Sekoita kerma ja pesto ja kaada sekin vuokaan. Paista 200 asteessa 30–40 minuuttia.
Ripottele päälle oliivit ja juustoraaste ja paista vielä 10 minuuttia.

maanantai 22. lokakuuta 2012

Suloinen suklaamousse

Viime viikonloppuna synttäripäiväänsä työn ja ensiapukoulutuksen merkeissä viettänyt siippani sai kypsymisensä (tosin hän väittää yhä edelleen olevansa 15-vuotias) kunniaksi nauttia lempijälkiruoastaan, suklaamoussesta. Ohje on Jamie Oliverin kirjasta Alastoman kokin onnenpäivät. Useimmiten olen jättänyt liköörin vaahdosta pois ja se maistuukin hyvin ilman sitä. Paitsi: Omasta mielestäni tämä mousse on aivan liian tanakkaa, resepti on aivan liian suuri neljälle hengelle ja kulhojakin sotkeentuu. Mutta mitäpä sitä ei tekisi rakkaansa vuoksi. Sulattaa vaikka vesihaudetta tehdessään muovikulhon kattilaan kiinni niin hyvin, ettei vesi pääse enää kattilasta pois ja koko höskä on vietävä roskiin. (Kerta se oli ensimmäinenkin.)



Suloinen suklaamousse (neljälle)

225 g tummaa suklaata paloina (käytä vähintään 70%:sta suklaata)
70 g voita paloiteltuna
3,5 dl kuohukermaa
2 suurta kananmunaa
1 rkl Amaretto-likööriä
2 rkl hunajaa

Sulata suklaa ja voi vesihauteessa sulamattomassa ja särkymättömässä kulhossa. Vatkaa toisessa kulhossa kerma pehmeäksi vaahdoksi. Vatkaa kolmannessa kulhossa kananmunat ja hunaja vaaleaksi vaahdoksi. Sekoita varovasti nostellen munavaahtoon likööri, suklaa-voiseos ja kermavaahto. Annostele mousse jälkiruoka-astioihin ja anna jäähtyä ainakin tunnin verran ennen nauttimista.

torstai 18. lokakuuta 2012

Pohjaton juusto-sipulipiirakka

Kuulunen niihin ihmisiin, joiden elimistö ei oman kokemuksen mukaan todistetusti siedä viljaa. Muutaman päivän kotimaan matkalla ei voinut vaatia kaikelta ruoalta viljattomuutta ja eilen palatessa kotiin olo oli sen mukainen. Plyääh, sanoi koko ruoansulatusjärjestelmä. Siispä tänään piti tankata pelkkää proteiinia ja rasvaa. Varsinkin rasvaa tässä Hallénin Annan Karppaa kevyesti(!) -kirjasta napatussa reseptissä piisaa, mutta ah kuinka hyvää. Kerma ja juusto eivät jätä ketään tyttöä kylmäksi! Toki täyte sopii perinteiseen piiraaseenkin.


Juusto-sipulipiirakka (4 hengelle)

1 iso keltasipuli viipaloituna ohuiksi viipaleiksi
nokare voita paistamiseen
4 keltuaista
4 dl kermaa (nössöt käyttävät ruokakermaa)
300 g voimakkaan makuista juustoa raasteena
suolaa
pippuria
muskottipähkinää

Paista sipuliviipaleet kullankeltaisiksi pannulla voissa. Sekoita keltuaiset (säästä valkuaiset seuraavan aamun kokkeliaineksiksi), kerma ja mausteet kulhossa. Pane piirakkavuokaan alimmaisiksi sipuliviipaleet, sitten juusto ja lopuksi munaseos. Paista 200 asteessa 35 minuuttia. Nautiskele salaatin kera.

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Itkukeittoa

Opiskelu- ja työrintamalla on tämän viikon pitänyt niin ankaraa kiirettä, etten ole ehtinyt suoda ajatustakaan blogin kirjoitukselle. Kirjoittamista odottavat vielä kaksi laboratorioraporttia ja esitelmä kookosöljystä, mutta mutta... Enemmin käytän sunnuntain tähän, huomattavan vapaamuotoiseen kirjoitteluun. Asiaan.

Jamie Oliverin lisäksi olin teini-iässä kovin viehättynyt Kahteen lihavaan leidiin. Jo heidän ulkomuotonsa lupasi ruoalta aivan jotakin muuta kuin silloin kovin siloposkisen Oliverin italialaisen keittiön muunnelmat. Lisäksi rouvien (vai neitien) jutustelu veti vertoja Kolmosen ja Vanamon huulenheitolle.

Ehkä leidien ruoanlaitossa viehätti myös kursailemattomuus. Jos ruokaan piti käyttää puoli kiloa laardia, sitä sitten käytettiin sen verran, sanokoot ravitsemustieteilijät kovista rasvoista ja kalorisuosituksista mitä tahansa.

Tämän sipulikeiton resepti on peräisin tv-sarjan myötä julkaistusta samannimisestä kirjasta. Luulin tekeväni kevyehköä sipulikeittoa, mutta keiton pinnalla killui melkoinen rasvakerros, kuten kuvasta näkyy. Jotain todella kemiallista näissä minun sopissani aina tapahtuu, kun rasva erottuu. Tosin ei se ole koskaan makunautintoa pilannut.


Sipuli-homejuustokeitto

2 keskikokoista sipulia/ruokailija
nokare voita ja loraus oliiviöljyä/ruokailija
suolaa ja mustapippuria
3 dl nestettä (liha- tai kasvislientä sekä olutta tai viiniä)/ruokailija
ripaus tuoretta tai kuivattua timjamia tai kynteliä
sinihomejuustoa

Kuumenna rasvat kattilassa ja kuullota pilkotut sipulit siinä joko kullankeltaisiksi tai ruskehtaviksi. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää liemi ja kuumenna kiehuvaksi. Tarkista maku. Lisää timjami tai kynteli. Keitä hiljakseen kannen alla 30–40 minuuttia.
Murenna juusto. Lisää se keittoon kypsymisen puolessavälissä. Jos käytät keittoon olutta tai viiniä, lisää ne 10 minuuttia ennen keiton valmistumista.

torstai 4. lokakuuta 2012

Lämpöistä savukala-porkkanakeittoa

Häpeäkseni voin tunnustaa, etten ole tehnyt ikinä aikaisemmin keittoa porkkanoista. Siten varsinainen nappiratkaisu ikuiseen ongelmaan oivallisen kalareseptin ja vallitsevan porkkanasesongin osalta on Jens Linderin Vanhan ajan keittiö -kirjan savukala-porkkanakeitto. Soppa maistuu ilman savukalaakin erittäin maukkaalta pikanttien kapristen ja raikastavan sitruksen antaessa siihen oman säväyksensä. Ilman kalaa se on myös erittäin huokeaa ruokaa. Jopa lihan ja makkaran nimeen vannova siippani kauhoi innolla keiton parempiin suihin kehujen saattelemana.

 
Savukala-porkkanakeitto (kahdelle)

1 valkosipulin kynsi silputtuna
1 pieni sipuli silputtuna
3 porkkanaa ohuina viipaleina
1 rkl voita paistamiseen
1 l vasikanlientä
2 rkl kapriksia
tabascoa tai jotain muuta chililientä
mustapippuria
½ limetin tai sitruunan mehu
1 dl ranskankermaa
(suolaa)
200 g lämminsavustettua kalaa, vaikkapa lohta

Paista sipuleita ja porkkanoita, kunnes sipulit alkavat kuultaa. Lisää vasikanliemi, kaprikset ja tabasco. Anna keittyä kannen alla 30 minuuttia. Päästele keitto tasaiseksi sauvasekoittimella tai tehosekoittimella. Mausta mustapippurilla ja lisää ranskankerma hyvin sekoittaen. Lisää sitruksen mehu. Tarkasta maku ja murenna sekaan savukala. Kuumenna keitto ja tarjoile heti.

tiistai 2. lokakuuta 2012

Possugulassia Jamien tapaan

Raskaat pataruoat eivät oikein kesällä maistu, mutta lehtien kellastuessa ja sadepilvien roikottaessa alahuuliaan, rasvaa, mausteita ja lihaa sisältävät pitkään haudutettavat potit tekevät jo kauppansa.

Viime viikkoisen insinööriristeilyn parasta antia oli savustettu, tulinen paprikajauhe, jonka löysin laivan taxfreestä aivan viimeisien meripeninkulmien aikana. Olen aiemmin etsinyt kyseistä tuotetta näiltä leveysasteilta, mutta turhaan. Voimallinen paprikajauhe on kokemukseni mukaan yleisesti käytössä ulkomaisissa ruokaohjelmissa.

Niin on myös Jamie Oliverilla. Tämä mausteinen possugulassi on peräisin kirjasta Jamie at home. Olen kokannut sitä muutamaan otteeseen ihan tavallisella, joka ruokakaupasta saatavalla paprikajauheella, mutta lopputulos on ollut melko pliisu tuliseen makuun tottuneille suillemme. Nyt tulisuutta ja savun makua oli todellakin ja voi mitä herkkua! Suun makusilmut suorastaan räjähtivät!



 
Mausteinen possugulassi (todella isolle porukalle)

2 kg porsaan lapaa tai kassleria
suolaa ja mustapippuria
öljyä paistamiseen
2 punasipulia suikaloituna ohuiksi siivuiksi
2 miedohkoa punaista chiliä, siemenettöminä ja suikaloituna
2 rkl savustettu paprikajauhetta (jos käytät tulista jauhetta, pienennä määrää)
2 tl kuminansiemeniä
meiramia tai oreganoa
5 paprikaa suikaloituna (käytä eri värisiä)
280 g säilöttyjä paprikoita pilkottuina
400 g säilöttyjä (luumu)tomaatteja
tilkka vettä
4 rkl punaviinietikkaa
1 prk smetanaa
1 sitruunan kuori
persiljaa silputtuna

Tiristä suolalla ja pippurilla maustettu possunliha ruskeaksi pinnaltaan. Nosta pois pannulta ja lisää sipulit, chilit, paprikajauhe, kuminansiemenet, meirami tai oregano ja hieman mustapippuria sekä suolaa. Kypsennä miedolla lämmöllä 15 minuuttia. Lisää sitten kaikki paprikat, tomaatit, punaviinietikka ja sopivasti vettä. Kiehauta ja nosta possunpala sekaan tai laita kaikki ainekset riittävän isoon uunivuokaan. Peittele vuoka foliolla tai leivinpaperilla, mikäli kantta ei ole saatavilla. Kypsennä 180 asteessa kolme tuntia. Liha on valmista, kun sen voi repiä kappaleiksi kahden haarukan avulla. Sekoita smetana, sitruunankuori ja persilja. T se ja haluamasi lisäke gulassin kera.

lauantai 22. syyskuuta 2012

Jaakko, Veijo ja valtava tattipotti

Jos Kotikeittiön Parhaat -reseptikorttisarja on ollut lapsena innoittajani, sitä on myös ollut Jaakko Kolmosen ja Veijo Vanamon Maukasta lapsille -kirja. Hivenen kärsineenä käytöstä ja pikkusiskoni itsensä toteuttamisesta puuväreillä kirja olla pöllöttelee sulassa sovussa Jamie Oliverin teosten vieressä. Tietysti hra Vanamon nimmarilla varustettuna.



Nostalgiahuumassa ja syksyn pitäessä surkeimpia kelejään päätin Tehosoosin tai Avaruussilakkojen sijasta kokkailla sienisatoa hyödyntävän Siskon syysherkun. Vaikka potti on luokiteltavissa kasvisruoaksi, se on yllättävän täyttävää, kun maidon korvaa kerman ja ruokakerman seoksella.



Siskon syysherkku

tilkka öljyä
nokare voita
1 l puhdistettuja (ja käsiteltyjä) sekasieniä paloiteltuna
2–3 porkkanaa raastettuna
1 sipuli silputtuna
½ l maitoa (tai kermaa)
3 kananmunaa
suolaa
basilikaa
pari kierrosta valkopippuria
juustoraastetta

Kuumenna rasvat pannulla ja käristä sienet ja sipulit pannulla. Sekoita kulhossa porkkanaraaste, sipuli ja sienet. Mausta seos suolalla, basilikalla ja valkopippurilla. Riko munat ja sekoita ne sieniseokseen. Voitele sopiva uunivuoka ja kaada seos vuokaan. Ripottele päälle hiven juustoraastetta. Kypsennä vuokaa 200 asteessa noin 50 minuuttia.

maanantai 17. syyskuuta 2012

Kesäkurpitsakeitto

Sellaisenaan melko mitättömän makuisista munakoisosta ja kesäkurpitsasta saa aikaiseksi maustamalla ja rasvaa käyttämällä superhyvää herkkua. Seuraava resepti on peräisin Annika Dahlqvistin yhdestä monista karppauskirjoista, mutta kasvispitoisena se sopii niin kasvissyöjille, kuin tavallista suomalaista ruokavaliota suosiville. Resepti muuntaa mielestäni kesäkurpitsan salonkikelpoiseksi ruoaksi. Varsinkin kun malttaa käyttää liemenä itsetehtyä kasvis- tai kanalientä. Vaikka soppa on halpa ja nopea valmistaa, se kelpaisi kauniisti aseteltuna vaikka Arvostele mun illallinen -ohjelmaan.


Kesäkurpitsakeitto halloumilla (neljälle)

4 pienehköä kesäkurpitsaa (meille kahdelle on riittänyt vajaan 400 gramman painoinen kesäkurpitsa)
1 iso keltasipuli
reilu 1 l kasvis- tai kanalientä
reilu 1 dl kermaa
2 rkl ranskankermaa
suolaa ja pippuria maun mukaan
paistettua halloumijuustoa

Kuullota hienonnettu sipuli voinokareessa kattilassa. Älä ruskista sipulia. Raasta kesäkurpitsat ja lisää sipulin sekaan. Freesaa kolme minuuttia. Lisää liemi ja anna hautua kymmenen minuuttia. Lisää kerma ja ranskankerma. Kiehauta nopeasti ja lisää mausteet. Tarjoile paistetun halloumin kera.

maanantai 10. syyskuuta 2012

Välimerelliset jauhelihapihvin kumppanit


Pihvit ovat mielestäni paras asia, mitä jauhelihasta voi tehdä. Voisin syödä niitä vähintään joka toinen päivä. Yleensä teen pihvit kotoisesta sika-nautajauhelihasta ja säästän naudanjauhelihan burgereihin, mutta taannoin sain käsiini huokeaan hintaan hienoksi jauhettua rotukarjan jauhelihaa. Liha muokkautui nopeasti näteiksi pihveiksi ja makukin oli yksinkertaisesti parempi, vähemmän tunkkainen.

Mutta lisukkeiden valmistus pippuristen pihvien oheen oli oikeastaan se pääasia. Kaalin, lantun, nauriin ja kesäkurpitsan ohella perunaa välttelevän kokin peruslisukevärkkiä on munakoiso, joten Marja Lindforsin Taivaallinen munakoiso -kirja tuli tälle kokille enemmän kuin tarpeeseen. Kirjan reseptit ovat peräisin Välimeren maista eli munakoison lisäksi melkein jokaisesta ohjeesta löytyy munakoison ohella tomaatteja ja yrttejä muodossa tai toisessa.

Eihän tämäkään vielä piisannut herkuttelijalle, joten Anna Hallénin Karppaa kevyesti -opuksesta oli kokattava uunissa paistettua fetaa. En kyllä ymmärrä mitä KEVYTTÄ ruoanlaittoa on kypsentää täysirasvainen fetajuusto oliiviöljyssä, mutta hyvää se on.


Munakoisoa sassarilaiseen tapaan (neljälle)

2 keskikokoista, hoikahkoa munakoisoa
suolaa
2 valkosipulinkynttä
4 rkl (lehti)persiljaa
kuivattua, rouhittua chiliä
4 rkl oliiviöljyä

Leikkaa munakoisot puoliksi pituussuunnassa. Tee leikkuupinnoille ristikkäisviiltoja ja ripottele niihin suolaa. Hienonna valkosipuli ja silppua persilja. Yhdistä kaikki mausteet öljyyn. Levitä seosta munakoisonpuolikkaille. Paista niitä 200-asteisessa uunissa puolisen tuntia.


Uunifeta (neljälle)

200 g fetajuustoa
1 mieto sipuli
10–15 aurinkokuivattua tomaattia
½ dl oliiviöljyä
1 rkl chilirouhetta
pippuria

Leikkaa feta viipaleiksi ja nosta leivinpaperipalan päälle. Leikkaa sipuli ohuiksi viipaleiksi ja suikaloi tomaatit. Nosta sipulit ja tomaatit fetan päälle. Valuta pinnalle oliiviöljyä, ripottele vielä chilirouhetta ja pippuria ja taittele leivinpaperi nyytiksi. Paista nyyttejä uunissa 200 asteessa noin 15 minuuttia.

torstai 6. syyskuuta 2012

Burmalaista kasvisruokaa

Ehdoton suosikkini ruokaohjelmien juontajista on Arvostele mun illallinen Ruotsissa -sarjan Helge Skoog. Brittiläinen vastine on vähän liian näsäviisas ja suomalainen vääntää taas aivan liian väkisin huumoria. Vaikka olenkin seurannut ruotsalaista versiota ensimmäisestä kaudesta asti, en ole vielä koskaan kokannut mitään ohjelmassa valmistettua.

Mutta kasvissyöjä-allergikko-absolutisti-muusikko Adam Tenstan burmalainen palak paneer oli nyt pakko testata. Ruoka sopii nautittavaksi sellaisenaan vaikkapa riisin kanssa. Varmistaakseni päivän proteiinit, tarjosin ruoan paistetun seitin kumppanina. Eikä lopputulos hirvittävän huono ollut. Siippa tosin moitti ruokaa hieman liian miedosta mausta. Palak paneerin mausteeksi kun ei tule MUUTA kuin kurkumaa, sinapinsiemeniä, valkosipulia, inkivääriä ja tuoretta chiliä. Esimerkiksi lisächili ja ripaus juustokuminaa kehittäisivät makuelämystä entisestään.

PS. Älkää kysykö, mikä tästä ruoasta tekee burmalaisen.




Burmalainen palak paneer (neljälle)

1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
2 punaista chiliä
5 cm inkivääriä
4 dl kermaa
2 rkl sinapinsiemeniä
400 g halloumijuustoa
500 g pinaattia
1 rkl etikkaa
kurkumaa
suolaa ja pippuria maun mukaan
voita
oliiviöljyä

Paista kuutioitua halloumia, kunnes se ruskistuu. Pilko sipuli, inkivääri, valkosipuli sekä chili ja paista ne voin ja oliiviöljyn seoksessa.
Huuhtele pinaatti ja ryöppää se paistinpannussa oliiviöljyssä. Lisää kerma ja sinapinsiemenet. Lisää paistettu sipuli-mausteseos ja paistettu halloumi. Mausta suolalla, pippurilla, etikalla ja kurkumalla. Tarjoa heti.

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Revittyä possua


Perinteisen sukuni rosvopaisti-iltamien jälkitunnelmissa halusin viimeisen lomaviikon kunniaksi valmistaa paljon muissa ruokablogeissa kokeiltua revittyä possua eli pulled porkia. Netti pullistelee erilaisia ohjeita niin pulled pork -lihan marinointiin, kastikkeeseen kuin lihan kypsennykseen. Itse päätin yhdistellä kolmen eri ruokasivuston neuvoja. Kuivamarinadin ohjeen otin Grillimestari-sivustolta, kastikkeen reseptin Terveiset ravintoketjun huipulta -blogista sekä valmistus- ja tarjoiluvinkit Kokkeillaan-blogista.

Kokemuksen viisastamana lisään seuraavalla kerralla kuivamarinadiin suolaa ja laitan possun marinoitumaan jo paria päivää ennen kypsennysajankohtaa. Lisäksi kastikkeen teen kokonaan ilman ruskeaa sokeria (tai minun tapauksessani siirappia, ruskeaa sokeria en viitsinyt yhden ruoan takia ostaa). Revitty possu maistuu vallan hyvin ilman leipää, mutta mikäli sellaiseen haluaa possunsa pakata, kannattaa sämpylä ja lihakin valella siitä irronneella paistoliemellä.



Pulled pork eli revitty possua

porsaan kassleria
tarjoiluun kastiketta, coleslawia ja itse tehtyjä leipuskoita

Kuivamarinadi (8–10 hengen possunliha-annokselle)
4 rkl paprikajauhetta
2 rkl sellerinsiemeniä
2 rkl rouhittua mustapippuria
2 rkl kuminaa
2 rkl ruskeaa sokeria (tai siirappia)
1 rkl oreganoa
1 rkl cayennea
2 tl salviaa
2 laakerinlehteä murskattuna
1 rkl sinappijauhetta
suolaa

Sekoita marinadin ainekset ja hiero seos possunlihaan. Jätä marinoitumaan kylmään vähintään vuorokaudeksi.
Ota liha lämpenemään hyvissä ajoin. Lämmitä uuni 120 asteeseen. Peitä possun paistoastia halutessasi foliolla. Tyrkkää astia uuniin ja valmista sillä välin haluamasi lisukkeet.
Possu on valmista, kun se murenee haarukan voimin. Mitä enemmän lihaa, sitä kauemmin sitä on kypsennettävä.
Anna lihan levätä foliossa vartin verran. Revi liha haarukan ja lusikan avulla säikeiksi. Täytä leipä possulla, paistoliemellä ja kaalisalaatilla.

Kastike
½ l sokerilla makeutettua kolajuomaa
2 dl ketsuppia
3 tl Dijon-sinappia
½ dl ruskeaa sokeria (tai siirappia)
iso sipuli silputtuna
2 valkosipulinkynttä silputtuna
50 g voita
timjamia
suolaa
mustapippuria

Kuullota kattilassa sipulit ja valkosipulit. Lisää joukkoon Dr Pepper, kiehauta ja lisää loputkin ainekset. Keitä puoli tuntia ja aja tasaiseksi sauvasekoittimella. Jatka kasaan keittämistä vähintään puoli tuntia. Lopputuloksen tulee olla siirappimainen. Maistele keittämisen aikana ja lisää suolaa, pippuria ja timjamia maun mukaan.

torstai 30. elokuuta 2012

Äijäruokaa hapankaalista

Hapankaalin makuun pitänee totutella. Käytän sanamuotoa 'pitänee', koska teini-iässä suuni ja hajuaistini hyväksyivät hapankaalin oitis ensimmäisellä maistelukerralla. Lähempää tuttavuutta hapankaaliin voi tehdä lämmittämällä se esimerkiksi paistinpannulla tai uunissa. Tällöin maku pehmenee, eikä ole niin kirpsakka kuin suoraan jääkaapista nautittuna. Suomalaisissa ja saksalaisissa hapankaaleissa on maku- ja hajueronsa. Kokeilemalla löytää kuhunkin ruokaan sopivimman makuisen tuotteen.

Lämmin hapankaali on ehdoton lisuke makkaroille. Kuuma hot dog -nakki (ehkö jopa kaksi) sämpylöineen mausteineen tai miedolla lämmöllä kypsennetty bratwursti (näitäkin ehkä useampi) sinappinokareen kanssa... Mitä muuta ihminen tai varsinkaan mies kaipaa?

Kalle Kirstilän Pieni suuri kaali -kirja kertoo hapankaalin nauttineen vielä vähän aikaa sitten Suomessa äijäruoan maineesta. Ehkä sen rinnalla tarjotut kyytipojat ovat syyllisiä tähän. Eikä oheinen resepti kyseisestä kirjasta tee poikkeusta. Se sai naisenkin suun ja sydämen sulamaan.


Hapankaalia, omenaa ja bratwurstia pannussa

300 g (valkosipuli)hapankaalia
4 bratwurstia
1 paketti pekonia
2 sipulia
1 kirpeä omena
1 prk smetanaa tai ranskankermaa
1 tl Dijon-sinappia

Paahda huoneenlämpöiset bratwurstit keskilämmöllä paistinpannulla 10 minuuttia per puoli. Paista toisessa pannussa pienitty pekoni ja silputtu sipuli. Lisää paiston loppuvaiheessa pannulle myös lohkottu omena. Laita seos syrjään. Paista pannulla hetki hapankaalta ja lisää smetana tai ranskankerma sekä sinappi. Sekoita hyvin ja anna hautua 10 minuuttia. Siirrä seos pannun laidalle ja kaada pekoni-sipuli-omena-seos pannulle. Anna lämmetä ja tarjoa seokset makkaroiden kanssa. Lautasen syrjällä voit tarjota lisäksi sinappia.

tiistai 28. elokuuta 2012

Kanaa ja ruusukaalia sinappikylvyssä

Minulla on tapana keräillä reseptejä sieltä sun täältä. Haasteellisin kanava on television ruokaohjelmat. Niissä harvemmin kerrotaan selkeästi kuinka paljon kutakin raaka-ainetta ja maustetta laitetaan ruokaan. Ei se vielä mitään, mutta otan tv-reseptit yleensä talteen johonkin paperinpalalle. Sitten näitä paperilappuja on ympäriinsä asuntoa ja kirjojen välit ynnä muut ”hyvät” säilytyspaikat täynnä. Käsiala on myös taattua toimittajalaatua, eli mitä kauemmin reseptin kirjoittamisesta on, sitä hankalampaa on itsekin tulkita omia töherryksiään.

Tälle kanareseptille oli käydä samoin. Yhtäkkiä se vain tupsahti keittiön kynäpöntöstä käsiini sekavine merkintöineen. Olen ottanut reseptin talteen kesän alussa Fox -tv-kanavan hollantilaisen kokin Rudolf Van Veenin ohjelmasta. Ruoka ei valitettavasti sovi sinapin ja ruusukaalin inhoajille, eikä ole helpoin keino opetella tykkäämään kyseisistä aineksista. Me muut voimmekin nauttia ruoasta napsuvin ja hymyilevin suin.



Kanaa ja ruusukaalia sinappikastikkeessa (kahdelle)

muutama broilerin rintafilee

Marinadi
sinapinsiemeniä
pari katajanmarjaa murskattuna
timjamia
punaviinietikkaa
Dijon-sinappia
hunajaa
suolaa

Lisäke
300 g tuoreita ruusukaaleja
kylmää vettä
(suolaa)

Kastike ruusukaaleille
majoneesia
Dijon-sinappia
sinapinsiemeniä
oliiviöljyä
persiljaa
kevätsipulia
valkosipulia

Sekoita marinadin ainekset kulhossa. Lisää broilerifileet. Anna marinoitua puolisen tuntia. Valmistele sillä välin ruusukaalit. Poista tarvittaessa uloimmat lehdet, leikkaa kannasta pieni pala pois ja puolita ruusukaalit. Hienonna persilja, kevätsipuli ja murskaa valkosipuli. Yhdistä kastikeainekset. Kuumenna kaksi paistinpannua. Paista kanafileet toisessa ja ruusukaalit toisella pannulla ilman öljyä. Kun ruusukaalit ovat hieman ruskistuneet, kuumenna pannu täydellä teholla hyvin kuumaksi ja lisää kylmää vettä noin kolme desilitraa. Vesi kypsentää ruusukaalit höyrystyessään. Höyryttele, kunnes vesi on kuivunut pannulta. Sekoita kastike kuumiin ruusukaaleihin ja tarkista maku.

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Bulgurpilahvi

Jostain muistikopastani kaivelin äitini tehneen muutamia vuosia takaperin kanasta bulgurpilahvia, joka maustettiin harissa-tahnalla. Sattuipa vielä mukavasti, että kaapista löytyi (yhä edelleen) bulguria ja harissaa. Ohjeen äitini oli bongannut Ylen lauantain Aamu-tv:stä.

Ruoka osoittautui tyystin toisenlaiseksi kuin aikaisemmin tekemäni kana-tabbouleh, mutta erittäin maukkaaksi vaihtoehdoksi kanasuikaleille ruokakermassa tai muulle vastaavalle. Eikä ruoka ollut edes vaivalloinen tehdä pitkästä raaka-ainelistasta huolimatta.


Kana-bulgurpilahvi (neljälle)

2,5 dl bulguria
1 tl suolaa
1 tl kuivattua minttua
1 rkl oliiviöljyä
2,5 dl kiehuvaa vettä

Sekoita kulhossa bulguriin suola, minttu ja oliiviöljy. Kaada päälle kuuma vesi, sekoita ja peitä kulho tiiviisti kelmulla. Anna kypsyä 10–20 minuuttia, niin että neste on kokonaan imeytynyt.

Pilahvi
1 iso sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 rkl tuoretta inkivääriä raastettuna
2 tl korianterin siementä
2 tl kokonaista anista
2 tl kurkumaa
1 tl kanelia
3 rkl oliiviöljyä
3 tl harissa-tahnaa
500 g broileria suikaleina
1 dl kuorittuja manteleita
½ dl rusinoita (jätin itse moidet makeuttajat pois)
2 tomaattia
½ appelsiinin mehu
½ sitruunan mehu
tuoretta minttua (kourallinen)
tuoretta korianteria (maun mukaan)

Kuullota sipulikuutioita, valkosipulia ja inkivääriä oliiviöljyssä miedolla lämmöllä muutama minuutti isossa paistinpannussa tai kasarissa. Lisää pannulle kevyesti murskatut anis ja korianteri sekä muut kuivatut mausteet. Paistele hiljalleen viitisen minuuttia niin, että mausteet yhdistyvät sipuleihin. Varo liian kovaa lämpötilaa.
Lisää harissa ja broileri. Lisää lämpötilaa, kääntele broileripaloja niin, että saat ruskistettua ne kauttaaltaan ja että mausteseos imeytyy lihaan. Kypsennä lähes kypsäksi. Lisää suola, kuutioidut tomaatit ja sitrushedelmien mehut ja kiehauta kasaan, kunnes tomaatit ovat pehmentyneet kastikemaiseksi.
Lopuksi lisää pannulle pehmentynyt bulgur. Anna vetäytyä vielä muutama minuutti. Lisää ennen tarjoilua tuoreet yrtit ja nautiskele jogurttikastikkeen kera.

Jogurttikastike
2 dl maustamatonta jogurttia
1 pieni valkosipuli
ripaus suolaa
tilkka sitruunan mehua
kourallinen minttua

Murskaa valkosipulinkynsi veitsellä, lisää ripaus suolaa ja hiero sipuli tahnaksi. Sekoita jogurttiin valkosipuli, hienonnettu minttu, sitruunamehu ja hieman suolaa. Anna kylmän kastikkeen seisoa ennen tarjoilua hetki, jotta maut tasaantuvat.

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Kuuma kaalisalaatti ja possupihvit

Meidän kotikeittiössämme syödään paljon erilaisia kaaleja. Siitäkin huolimatta, että mieheni inhoaa kukkakaalia, kiitos lapsuuden kesäkeittojen. Suurimmaksi suosikikseni on noussut se halvin ja moneksi vääntyvä kaali, eli keräkaali. Leikittelen tämän tästä ajatuksella, että minun pitäisi viettää loppuelämäni autiolla saarella, mihin saisin mukaan vain viisi ruokatarvetta. Ensimmäiseksi ottaisin mukaan juustoja, toisena matkaan pääsisi valkosipuli, mutta pätevä ehdokas kolmanneksi eineeksi olisi ehdottomasti vaatimaton keräkaali.

Tämä resepti on elokuun Pirkka-lehdestä. Kunnon kotikokin tapaan muuntelin ohjetta omaan makuuni sopivammaksi. Tällaisenaan salaatti jää nimittäin melko miedoksi, mutta palvelee erittäin hyvin niitä kokkaajia, jotka eivät kovin voimakkaista mauista pidä.


Lämmin kesäkaalisalaatti ja possupihvit (viidelle)

600 g marinoimattomia possupihvejä
1–2 rkl rypsiöljyä
1/2 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria
n. ¾ kg kesäkaalia
2–3 porkkanaa
2–3 nippusipulia varsineen
1 omena
1 punainen chilipalko
1 rkl inkivääritahnaa tai tuoretta raastettua inkivääriä
2 rkl rypsiöljyä
2 rkl seesamiöljyä
2 rkl sitruuna- tai limemehua
1 tl suolaa
1 dl omenamehua
1 kourallinen korianteria hienonnettuna

Ota porsaanfilee huoneenlämpöön noin puoli tuntia ennen kypsentämistä. Leikkaa filee noin yhden sentin paksuisiksi viipaleiksi.
Leikkaa kaali ohuiksi suikaleiksi monitoimikoneella tai juustohöylällä. Raasta porkkana karkeaksi raasteeksi, samoin sipulit ja omena. Vaihtoehtoisesti voit suikaloida kaikki vihannekset veitsellä. Hienonna sipulin varret ja halkaistu chilipalko, josta on poistettu siemenet.
Kiehauta kattilassa tai isossa paistokasarissa hienonnettu chili ja inkivääritahna rypsi-seesamiöljyssä. Lisää joukkoon sipulit, porkkanat ja omenat sekä hetken haudutuksen jälkeen kaalisuikaleet ja omenamehu. Mausta sitruuna- tai limemehulla ja suolalla. Hauduta kannen alla noin 15 minuuttia, kunnes kaali alkaa pehmetä. Sekoita kaalin joukkoon runsaasti hienonnettua korianteria.
Grillaa possuviipaleet parilalla tai paista pannulla tilkassa öljyä. Mausta possupihvit suolalla ja pippurilla. Tarjoa kaalilisäke possupihvien kanssa.

tiistai 14. elokuuta 2012

Kesäkurpitsa-halloumiplättärit

Helpon ja nopean arkiruoan teema tuntuu kotitaloudessamme jatkuvan, vaikkei allekirjoittaneella niin ajasta ole kiinni. Varsinkaan ruoanlaiton suhteen. Paitsi näin hehkeillä keleillä ei viitsi koko päiväänsä viettää lieden ja leikkuulaudan ääressä.

Tämän seuraavan ruoan, minulta melkein sivusuun menneen lisäkkeen valmistukseen tarvitaan vain liesi ja raastinrauta. Ohje on viimeisimmästä Yhteishyvän Ruoka-liitteestä. Jälleen kerran suosittelen tekemään kastikkeenkin. Lisäksi plättäritaikinaan kannattaa laittaa pikkulusikallinen vehnäjauhoa tai muuta vastaavaa, joka sitoo kesäkurpitsasta irtoavan nesteen. Toinen vaihtoehto on tietysti puristaa kurpitsaraasteesta neste pois, mutta... Liian aikaa vievää näin kauniilla säällä.


Kesäkurpitsa-halloumipihvit ja limetti-jogurttikastike (8 pienehköä pihviä)

1 keskikokoinen kesäkurpitsa
150 g halloumijuustoa
1 kananmuna
oliiviöljyä

Kastike
1 dl turkkilaista jogurttia
½ limetin raastettu kuori ja mehu
suolaa, sokeria ja mustapippuria

Sekoita kastikkeen ainekset keskenään ja anna sen maustua pihvien teon ajan. Raasta kesäkurpitsa ja halloumi karkeaksi raasteeksi. Sekoita raasteet kulhossa kanamunan kanssa. Paista pannulla öljyssä keskilämmöllä pieniä pihvejä.

maanantai 13. elokuuta 2012

Kaalilaatikkoa hapankaalista

Meille arki ei saavu vielä moneen viikkoon. Kiitos suomalaisen korkeakoulujärjestelmän. Siitäkin huolimatta uhmasin loma-aikaa ja kokkasin kaalilaatikkoa, tuota armoitettua arkiruokaa. Se perinteinen versio on tullut tehtyä ja maisteltua moneen otteeseen, joten tämän päiväinen loota valmistui hapankaalista ja savustetusta pekonista. Resepti on peräisin aivan mahtavasta suomalaisesta kaalikirjasta Pieni suuri kaali, tekijöinä Kalle Kirstilä ja Robert Seger.

Tämä kaalilaatikko on itse asiassa helpompi ja nopeampi valmistaa kuin se perinteinen. Hapankaali kun on sellaisenaan valmis käytettäväksi, eikä se vaadi läheskään yhtä pitkään kypsennysaikaa kuin raaka valkokaali. Parempaa arkiruokaa saa siis etsiä! Maku on hieman happamampi, mutta myös makea ompon ansiosta.


Haudutettua hapankaalia, savupossua ja omenaa

350 g–400 g (valkosipuli)hapankaalia
150 g–200 g savustettua possunkylkeä (itse käytin paremman puutteessa savustettua, kypsää pekonia)
1 ½ dl ohrasuurimoita (korvasin tämän 1 dl:lla bulguria, kun sitä sattui kaapissa olemaan)
1 sipuli
nokare voita
1 omena (hapokas lajike)
1 prk smetanaa
1 tl Dijon-sinappia
maun mukaan kuminaa
suolaa
valkopippuria myllystä

Kypsennä ohrasuurimot pakkauksen ohjeen mukaan. Viipaloi possunkylki. Kuullota hienonnettu sipuli voissa paistinpannulla. Lisää joukkoon puolikas kuutioitu omena, puolet possunkyljestä kuutioituna ja hapankaali. Paista, kunnes seos saa hieman väriä. Sekoita joukkoon ohrasuurimot sekä smetana, johon on sekoitettu kumina ja sinappi. Mausta suolalla ja valkopippurilla.
Kaada seos uunivuokaan. Lohko jäljellä oleva omena. Asettele omenaviipaleet ja loput savupossun viipaleet vuoan päälle. Kypsennä 175-asteisessa uunissa 45–60 minuuttia. Tarjoa esimerkiksi säilykepunajuurien kera.

keskiviikko 8. elokuuta 2012

Kotikeittiön parhaiden juustokeitto

Mikäli menen ruokamuisteloissani vieläkin kauemmas kuin 1990-luvun loppupuolelle ja Jamie Oliveriin, voin löytää ruokainnostukseni alkujuuriksi Kotikeittiön parhaat -ruokakorttisarjan. Selailin lapsena useampaan otteeseen kansioita ja erityinen suosikkini oli kansion nro 2 marenkileivos-reseptikortti. Oi niitä kaakaolla maustettuja keitetystä marenkimassasta valmistettuja marenkileivoksia! Tosin en ole koskaan niitä tehnyt, mutta kuva näyttää herkulliselta yhä edelleen.



Äitini on keräillyt aikoinaan kaksi kansiollista reseptejä aina voileivistä jälkiruokiin. Tässä taannoin sain ennakkoperintönä yllä olevan kansion itselleni. Ykköskansio on myös tallessa ja sen saan heti, kunhan se vain löytyy kotitalon välikatolta (eli ullakolta) kaiken muun tavaran seasta.

Pitäähän ”reseptikirjan” ohjeita tietysti testata. Mukavan lämmittävältä kovin syksyiseen ja sateiseen keliin vaikutti juustokeitto pekonin ja paprikan kera. Reseptissä todetaan, että keittoon kannattaa käyttää kauan kypsynyttä, kovaa juustoa, esimerkiksi goudaa. Ja se tosiaan maksaa vaivan.

Kuten kuvasta näkyy, keitto hieman juoksettui. Syynä lienee se, että lisäsin ohjeen mukaan juustoraasteen, keltuaisen ja kerman yhtä aikaa ja kiehautin vielä keiton, jotta juusto sulaisi. Sen sijaan kananmuna ja kerma on parempi lisätä vasta kun soppa on otettu pois liedeltä.



Juustokeitto pekonin ja paprikan kera (neljälle)

150 g pekonia (itse käytin tällä kertaa ylikypsää savukylkeä)
1 sipuli
1 pieni purjo (vain valkoinen osa)
2–3 rkl vehnäjauhoja
1–1 ¼ l hyvää lihalientä
1 kananmunan keltuainen
2 dl kermaa
2 ½ dl juustoraastetta
1 paprika suikaleina

Suikaloi pekoni ja paista suikaleet kattilassa tai padassa. Nosta pois kattilasta ja valuta. Suikaloi sipuli ja purjo. Kiehauta sipulit ruokalusikallisessa pekoninrasvaa. Lisää vehnäjauhot ja lihaliemi. Anna kiehua muutama minuutti. Lisää juustoraaste vatkaten voimakkaasti koko ajan. Lisää pekoni ja paprika. Anna kiehahtaa. Sekoita keltuainen ja kerma. Nosta kattila pois liedeltä ja sekoita joukkoon munakermaseos. Tarkista maku ja tarjoa heti.

keskiviikko 1. elokuuta 2012

Jauhelihakastikkeeseen uutta vääntöä


Perinteistä ruskeaa kastiketta tekee meidän taloudessamme aviomieheni. Minun kastikkeeni on nimittäin joko liian vaaleaa, möykkyistä tai vellimäistä. Mieheni tekemä ruskeakastike on myös maukkaampaa kuin minun tekemäni. Yleensä hän laittaa kastikkeen joukkoon sipulia ja jauhelihaa, joskus makkaraa.

Olen jo siis luopunut toivosta oppia tekemään hyvää jauhelihakastiketta, joten voin huoletta kokeilla helpompia ja ”eksoottisempia” versioita, kuten jauhelihakastiketta itämaisittain. Resepti on vastailmestyneestä elokuun Pirkka-lehdestä. Kastike on nopea, helppo ja halpa (mikäli maustehylly on asianmukaisesti varusteltu) tehdä. Luulisin, että myös perheen jälkikasvulle soosi maittaa noilla maustemäärillä.


Jauhelihakastike itämaisittain (neljälle)

400 g naudan jauhelihaa
1 rkl öljyä
3 valkosipulinkynttä
1 iso (120 g) sipuli
½ tl chilijauhetta 
¼ tl kurkumaa
1 tl juustokuminaa 
¾ tl garam masala -mausteseosta
150 g paseerattua tomaattia
n. ½ tl suolaa
1 dl turkkilaista jogurttia
1 dl tuoretta korianteria hienonnettuna

Huom! Näillä maustemitoilla kastikkeesta tulee perinteistä ”suomalaiseen suuhun sopivaa” kastiketta. Mikäli haluat kastikkeeseen tujusti makua, lisää mausteita varovasti hauduttamisen aikana unohtamatta maistelua. Itse lisäsin sekaan vielä itse kuivattua chiliä, mutta tuorekin ajaa saman asian.

Hienonna sipulit. Kuumenna öljy kasarissa tai kattilassa. Kuullota hienonnetut sipulit. Sekoita joukkoon chili, kurkuma, juustokumina ja garam masala. Kuumenna ja sekoittele, kunnes mausteet alkavat tuoksua. Lisää jauheliha pannulle ja ruskista se. Kaada ruskistetun jauhelihan joukkoon paseerattu tomaatti ja suola. Anna kastikkeen hautua kannen alla noin 20 minuuttia. Älä hauduta ilman kantta, jotta nesteet eivät pääse haihtumaan. Lisää lopuksi turkkilainen jogurtti ja tuore korianteri. Tarjoa heti riisin, naan-leivän tai keitettyjen kasvisten kera.

maanantai 30. heinäkuuta 2012

Piirasta pitkästä aikaa


Ei ole välttämättä paras idea tällaisilla helteillä lämmittää uunia, mutta kun mikään muu vain kasviksia sisältävä ruoka ei tuntunut kelpaavan, niin pakkohan se oli kärvistellä kuumuudessa piirasta tehden.

Keittiössämme ei ole aikoihin leivottu piirakkaa, koska hiilihydraatteja vältellessämme hyvää pohjaa ei voi löytää muuten kuin kokeilemalla. Vielä viljoja päivittäin käyttäessäni suorastaan inhosin perinteistä piirakan rasva-jauhopohjaa sen rasvaisuuden vuoksi. Sama vaivaa lähes kaikkia karppipohjareseptejä, joihin tukitaan vielä enemmän rasvaa.

Internetin keskustelupalstoilta sain kuitenkin idean käyttää vehnänalkiota piiraan pohjassa, vaikka se sisältääkin jonkin verran hiilihydraatteja. Raaka-aine oli ennestään minulle täysin vieras, mutta iloinen yllätys ravintoarvojensa suhteen. Vitamiineja ja proteiinia vehnänalkiossa on huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi vehnäjauhossa. Täytteen vinkkireseptinä käytin vastailmestyneen Yhteishyvän Ruoka-liitteen sieni-savujuustopiiraan ohjetta.

Herkku häipyi parempiin suihin hetkessä. Mutta eihän mikään, johon on käytetty sieniä ja juustoa, ole pahaa.


Karpimpi sieni-tomaattipiiras

Sieni-tomaattitäyte
250–300 g sieniä pilkottuna (itse käytin tuoreita herkkusieniä ja pakastettuja kanttarelleja)
1 valkosipulinkynsi
mustapippuria
1 dl pilkottuja aurinkokuivattuja tomaatteja
2 kananmunaa
2,5 dl (Kippari-)ruokakermaa
1,5 dl juustoraastetta
ripaus chilijauhetta

Piiraspohja (28 cm:n piirakkavuoalle)
vajaa 1,5 dl vehnänalkioita
1,5 dl vehnälesettä
2 dl juustoraastetta
1 kananmuna
0,5 dl piimää tai luonnonjogurttia

Paahda sienet pannulla hienonnetun valkosipulin kanssa, kunnes sienistä on neste osaksi haihtunut. Lisää mustapippuria. Sekoita joukkoon aurinkokuivatut tomaatit. Jätä jäähtymään. Valmista munakermaseos. Sekoita kulhossa kananmunat, ruokakerma, juustoraaste ja chilijauhe.
Valmista pohja. Vatkaa munan rakenne rikki ja lisää piimä tai jogurtti. Lisää loput ainekset hyvin sekoittaen. Levitä taikina piirakkavuokaan. Esipaista pohjaa 10 minuuttia 200 asteessa. Lisää täyte ja paista, kunnes pinta on kullanruskea.

torstai 26. heinäkuuta 2012

Kanasalaattia vol. 2843

Makoisan kanasalaattireseptin löytäminen on osoittautunut lähes yhtä mahdottomaksi tehtäväksi kuin nautittavan ruoan teko Norjan lohesta. Tehtävä vaikeutuu entisestään, jos haluaa vältellä pastaa. Seuraava resepti on kotoisin Tammen uudesta keittokirjasta (vuodelta 1998), jonka sain matkaani muuttaessani pois kotoa. Kyseisessä kirjassa onkin kuin onkin ainakin yksi kanasalaattiresepti, jossa ei ole pastaa, perunaa tai krutonkeja. Reseptin ylivertaisuudesta ja italialaisuudesta en todellakaan mene sataprosenttiseen takuuseen, mutta sillä tuli kuitenkin kevyesti ruokittua kaksihenkinen perheemme.



Italialainen kanasalaatti
600 g grillattua broileria (itse käytin keitettyjä reisikoipia, jotka ovat mielestäni mehevämpiä)
½ punasipuli
1 kypsä avokado
150 g tuoreita herkkusieniä
vajaa kourallinen mustia oliiveja
vajaa 100 g salamiviipaleita (itse käytin supisuomalaista meetvurstia)
erilaisia salaatinlehtiä reilusti

Kastike
3 rkl oliiviöljyä
0,5 rkl hyvää valkoviinietikkaa
2 tl Dijonin sinappia
mustapippuria ja suolaa

Kuutioi kananliha. Viipaloi sipuli ja herkkusienet. Halutessasi voit käyttää molemmat pannulla pehmenemässä. Koverra avokado kuoristaan. Asettele salaatinlehdet laakealle vadille. Lisää muut ainekset lehtien päälle. Valmista kastike sekoittamalla raaka-aineet toisiinsa. Tarkista maku. Lisää kastike salaatin päälle vasta tarjoiltaessa.

lauantai 21. heinäkuuta 2012

Miehen lihotusruokaa


Jos Jamie Oliver on ollut innoittajani kokeista, niin broileri-kermakastike on sitten se ensimmäinen kulinaristinen tuotokseni ja entinen lempiruokani. Naiset huom! Tällä ruoalla entisestä riisitautisesta poikaystävästä saa itselleen vatsan ympärysmitaltaan arvovaltaisen oloisen avo- tai aviomiehen. Niin kävi minunkin puoliskolleni.

Broileri-kermakastike on monin tavoin kiitollinen ruoka valmistaa. Siihen voi laittaa kaikenlaisia tähteitä aina juuston jämistä vihanneksen puolikkaisiin. Sen voi maustaa millä tahansa ja se on nopea valmistaa. Lisäkkeeksi voi tarjota mitä tahansa nauriksesta kvinoaan.

Tänään tein soosin ranskankerman, Creme Bonjourin valkosipuli ja yrtit -sekoituksen ja kuohukerman lopuista. Lisäsin yhden mehevän valkosipulinkynnen ja kas, ruoka oli valmista! Herkullisinta kastikkeesta tosin saa, jos käyttää Mustapekka-juustoa ja kuohukermaa.

Alkuperäiseen ohjeeseen ei missään nimessä kuulunut aikoinaan kuohukerma, vaan 15 %:n ruokakerma. Lisäksi kastikkeeseen piti tuolloin panna punaista paprikasuikaletta. Kastikkeen tarjoilin aina penne-pastan kanssa. Siitä huolimatta mieheni kasvatti arvovaltaansa.



Broileri-kermakastike (kahdelle)

Alkuperäinen reseptini
rypsiöljyä paistamiseen
300 g broilerisuikaleita
2 dl kermaa, ruokakermaa tai kasvirasvasekoitetta
1 pieni punainen paprika suikaloituna
suolaa ja muita mausteita maun mukaan
lisäkkeeksi penne-pastaa reilusti

Nykyinen reseptini
oliiviöljyä paistamiseen
300 g broilerin fileesuikaletta
1,5 dl kuohukermaa
½ Mustapekka-juusto (ehkä enemmänkin)
lisäkkeeksi parsakaalia tai vihreää salaattia

Paista kaikki suikaleet pannulla melkein kypsiksi. Valmistele sillä aikaa lisäke. Lisää suikaleiden joukkoon kerma, juusto ja mausteet. Kiehauta ja tarkista maku. Vie tarjolle siipallesi lisäkkeen kera.