Suomalaiset kalatacot

Harvemmin tulee tehtyä kalalla täytettyjä tortilloja tai tacoja. Alkukesästä kokeilla Glorian ruoka ja viinistä keväällä poimimaani reseptiä. (Näitä taltioituja GRV:n reseptikokeiluja tulee nyt melkoisella syötöllä, kun en ole koko kesänä saanut itseäni blogin ääreen.) Alkuperäisenä ideana oli tehdä cevichen kaltainen täyte, mutta en ole kovin innostunut raa'an kalan suutuntumasta, eikä tuoretta tainut kaupasta saada tuolloin. Joten: tein tacot savusiiasta. Mieto savun maku toimii tässä mielestäni ihan hyvin.

Kastike valmistetaan herneistä ja jogurtista. Olen pikkuhiljaa päässyt herneinhostani. Se lienee peruja kouluruoan makaronimössön ja herne-maissi-paprikapakasteen aiheuttamista traumoista. Tulisuutta voi säädellä. Jalapeñot ovat sen verta tulista tavaraa, että itse ainakin otin siemenetkin pois.

Siikatacot

500 g ruodotonta savusiikaa

3 limettiä

1 tl suolaa

2 avomaakurkkua

1 kevät- tai kesäsipuli

1 punainen chili

Kastike

200 g herneitä

1–2 tuoretta jalapeñoa

1 valkosipulinkynsi

1 dl turkkilaista jogurttia

suolaa

Tarjoiluun

8 maissitortillaa

1 ruukku korianteria

Puhdista kala ja siirrä se kulhoon. Purista limeteistä mehu siian päälle. Lisää suola. Halkaise kurkut pituussuunnassa ja poista vetinen siemenosa lusikan avulla. Kuutioi kurkut. Hienonna sipuli varsineen. Leikkaa chili ohuiksi renkaiksi. Sekoita kasvikset kalan joukkoon ja nosta seos jääkaappiin.

Tee kastike. Leikkaa jalapeñoista kannat ja siemenet pois. Kuori valkosipulinkynsi. Soseuta herneet, jalapeñot, valkosipuli ja jogurtti tehosekoittimessa. Mausta suolalla.

Kokoa tacot. Sipaise vihreää kastiketta tacolle ja lusikoi päälle siikaseosta. Viimeistele taco korianterinlehdillä.

Pomelo-fetasalaatti

Pääsiäisen aikaan söimmä karitsan paahtopaistin kera pomelosalaattia. Pomelo oli minulle uusi(!) tuttavuus. Vähän niin kuin greippi, muttei niin hapokas ja kirpeä. Kelpo kaveri salaattiin. Ohjeen löysin Etiketti-lehdestä, ja muokkasin sitä vähän hävikkiä vähentävään suuntaan. Lampaan ja karitsankin joskus vähän tunkkaisen maun sitrukset taittavat kivasti.

 Pomelo-fetasalaatti

1 pomelo

1 (veri)appelsiini

300 g fetaa palana

1 granaattiomenan siemenet

4 rkl paahdettuja pähkinöitä tai manteleita

1 dl minttua

Kastike

½ pieni punasipuli

2 rkl sitruunamehua

sormisuolaa, mustapippuria myllystä

1 tl juoksevaa hunajaa

1 tl raastettua appelsiininkuorta

4 rkl oliiviöljyä

Tee ensin kastike. Kuori ja hienonna sipuli. Laita se maustumaan sitruunamehuun noin 
viideksi minuutiksi. Lisää suola, mustapippuri, hunaja, appelsiininkuori ja öljy.

Leikkaa sitrukset kalvottomiksi lohkoiksi. Laita ne tarjoiluvadille. Murustele päälle feta. Valuta päälle kastiketta. Ripottele päälle granaattiomenan siemenet ja pähkinät. Viimeistele silputulla mintulla.

Kahden pavun salaatti

Papumania senkun jatkuu. Tässäpä se edellistessä postauksessani mainostamani yksinkertainen salaatti. Nyt vaan äkkiä kauppaan ja salaatti maustumaan, niin ehkä kelin seljetessä iltapäivästä saa makustella papuja grillilihojen kanssa. Päivän proteiinin saanti taattu!

P.S. Ryytineitoa olen löytänyt verkkokaupoista, sen maku on vähän pähkinäinen ja oreganomainen.

Kahden pavun salaatti

1 prk kikherneitä (syvästi voin suositella Bonduelle-merkkiä)
1 prk kidneypapuja (hyvästi voin suositella GoGreen-merkkiä)
neitsytoliiviöljyä
sitruunamehua tai sherryviinietikkaa
tulista chilijauhetta
suolaa
(ryytineidon eli mustakuminan siemeniä)
tuoretta basilikaa

Valuta pavuista liemet pois ja huuhtele hyvin kylmällä vedellä. Valuta. Sekoita kulhossa marinadin ainekset ja kippaa päälle pavut. Sekoita hyvin. Lisää vielä silputtu basilika. Anna maustua useampi tunti.

Vapun naposteluruokaa

Tätä dippiä kokeilin jo jokunen aika sitten, mutta se on kaikesta hyvyydestään huolimatta jäänyt postaamatta. Ajankohta on nyt ehkä otollisempi, pistaasi-fetadippi kun on omiaan vapun viettoon joko aatolle tai vapun päivän brunssille. Resepti on jälleen Sabrina Ghaynourin Persiana-kirjasta. Siinähän piisaa näitä pikkuruokia. Paras kumppani dipille on itse leivottu focaccia.

Ps. Tilliä ei kannata säikähtää, se juuri tekee tästä jotain muuta kuin hummukset ja baba ganoushin.

 

Pistaasipähkinä-fetadippi

100 g pistaasipähkinöitä ilman kuoria (käytin suolattuja)

0,75 dl hyvää oliiviöljyä

300 g fetajuustoa (täysirasvaista)

2 kourallista korianteria (varret käyvät myös)

kourallinen tilliä (varret käyvät myös)

1 valkosipulinkynsi

1 punainen keskivahva chili

reilut 3 rkl paksua luonnonjogurttia (kreikkalaista tai turkkilaista)

puolen sitruunanmehu

Pane kuoritut pistaasipähkinät ja oliiviöljy monitoimikoneeseen ja surruuta puoli minuuttia. Lisää sekaan fetajuusto, korianteri, tilli, valkosipulinkynsi paloina, chili pilkottuna, jogurtti ja sitruunan mehu. Jatka soseuttamista noin muutaman minuutin ajan. Maista ja lisää tarvittaessa suolaa.

Zhug, ei mitään tekemistä veturin kanssa

Törmäsin tähän höyryveturin kulkuääneltä suomalaisittain lausuttuna kuulostavaan soosiin selaisessani kuluvan vuoden mahdollisia ruokatrendejä. Pienellä selailulla selvisi, että zhugista on melkein yhtä monta versiota kuin on kokkiakin. Joissakin ohjeissa zhugiin lisätään kuminaa ja reilusti neilikkaa, joissain versioissa on jopa kardemummaa, ja chiliksi kelpaa myös punainen suikura.

Itse jätin kuminan suosiolla pois, sen makuun kun en ole koskaan oikein päässyt. Kolmella chilillä kastikkeen maku oli miellyttävän tulinen keiton seassa tarjoiltuna. Zhug tarjotaan perinteisesti kasvisruokien, keittojen ja esimerkiksi falafelien kanssa. Kikherne-kanakeiton sekaan se ainakin pakkaspäivänä sopi.

 

Zhug eli jemeniläinen tulinen kastike

1 nippu korianteria

1 nippu lehtipersiljaa

3–6 tulista vihreää chiliä (riippuen siitä, kuinka tulista soosia haluaa)

1 yksikyntinen valkosipuli

2 rkl sitruunanmehua

2 rkl neitsytoliiviöljyä

1 tl korianterinsiemeniä

1 tl juustokuminansiemeniä

½ tl mustapippuria

ripaus jauhettua neilikkaa

suolaa

Poista chileistä halutessasi siemenet ja sisäkalvot (tämä vaikuttaa kastikkeen tulisuuteen). Muuten paloittele ne vain pienemmiksi paloiksi ja laita tehosekoittimeen tai maustemyllyyn. Lisää vihreät yrtit varsineen kaikkineen sekä valkosipuli. Surruuta hetki. Lisää kuivat mausteet, sitruunanmehu ja oliiviöljy. Anna koneen käydä kunnes seos on tasaista. Tarkasta suola.

Lammaskebakot

Perjantaina päästiin mieheni kanssa grillaamaan, kun aurinko paistoi. Hän grillasi wingsejä (tosin kaupan valmiiksi maustettuja) ja minä lammaskebakoita. Näppärää ja nopeaa molemmat. Sanonpa vaan, että paikallinen lampaanliha on niin hyvää, että sitä voisi syödä ainakin joka toinen päivä.

Maustoin kebakot melko hillitysti, jotta lihan oma maku pääsee oikeuksiinsa. Grillissä paahdetun pitaleivän ja labnehin kanssa parasta viikonlopun aloitus ruokaa.

Lammaskebakot

500 g lampaan tai karitsan jauhelihaa
1 valkosipulin kynsi hienonnettuna
15 lehteä tuoretta minttua silputtuna
1 tl savupaprikaa (makeaa)
ripaus tulista chilijauhetta
reilusti mustapippuria
suolaa

Tarjoiluun
sitruunamehulla ja suolalla maustettua, valutettua luonnonjogurttia (laita jogurtti harsolla tai suodatinpaperilla vuorattuun siivilään ja anna valua yön ylitse)
pitaleipää
tomaatti
kurkkua
salaattia
paprikaa

Sekoita lihaan mausteet ja vaivaa kunnolla sekaisin. Muotoile massasta metallisiin vartaisiin neljä pötkylää. Grillaa kuumalla lämmöllä vähä väliä käännellen noin 15 minuuttia. Tarjoile maustetun labnehin, pitaleivän ja kasvisten kera.

Oman sortin arki-chermoula

Taisin laittaa chermoulan korvan taakse Yotam Ottolenghin Välimeri lautasella -sarjasta menneenä keväänä. Kokeilin vähän fiksata pikapikaa ylös kirjoitettuja ainesosaluettelon raaka-aineita. Tuore korianteri korvautui kuivatulla siemenillä ja lehtipersiljalla.

Eipä se haittaa, sillä käsittääkseni marokkolaisen chermoulan ”oikeita” reseptejä on melkein enemmän kuin kastikkeen kokkaajia. Kastiketta voi käyttää myös marinadina. Itse kokeilin Yotamin innoittamana maustaa kalaa – perisuomalaista silakkaa.

Chermoula

pari valkosipulinkynttä

2 tl juustokuminaa

korianteria oman maun mukaan (tuoreena tai siemeninä)

1 sitruunan kuori raasteena

loraus sitruunamehua

½ rkl makeaa savupaprikajauhetta

ripaus chilijauhetta

tuoretta lehtipersiljaa

suolaa

½ dl oliiviöljyä

Murskaa kuivat mausteet ja valkosipuli morttelissa tai maustemyllyssä. Lisää sitruunankuori ja -mehu, öljy ja persilja. Muussaa melko sileäksi. Tarkasta maku.

Maiskis, sillikaviaaria!

Tätä tuhtia pikkuruokaa voisi nauttia milloin tahansa – aamupalaksi, illan alkajaisiksi tai päätteeksi. Erityisen hyvin se sopii nautittavaksi ruisleivän kera, mutta ihan sellaisenaankin se maistuu herkulta. Itse en vaivaudu maustamaan seosta edes mädillä. Niin yksinkertaisen hyvää.

Sillikaviaari

4 kovaksi keitettyä kananmunaa

2 matjessillifileetä

1 prk ranskankermaa

1 rkl sinappia

½ punasipuli hienonnettuna

nippu tilliä tai ruohosipulia silputtuna

(kirjolohenmätiä tarjoiluun)

Halkaise kananmunat ja irrota varovasti keltuaiset valkuaisista. Muusaa keltuaiset kulhossa haarukalla. Pilko sillifileet kuutioiksi ja laita kulhoon. Lisää ranskankerma, sinappi, punasipuli ja tilli tai ruohosipuli. Sekoita hyvin. Täytä kananmunan puolikkaat kaviaarilla ja nauti heti. Yli jääneen sillikaviaarin voit nautiskella sellaisenaan, ruisleivän päällä tai pottujen kera.

Maailman helpoin jälkiruoka

On vähän liian lämmin minun makuuni. Tämä muutamasta raaka-aineesta koottu jälkiruoka ei hikoiluta ketään keittiössä ja sopii erinomaisesti tulisen, kuten viikonlopulla jakamani chilin, jälkeen nautittavaksi. Lisäksi se valmistuu hetkessä, eikä vaadi kummoisia keittotaitoja. Basilika saattaa vaikuttaa hieman oudolta, mutta usko minua, se sopii yllättävän hyvin kylmän jogurtin kanssa.

Jäähdytetty jogurtti sitruunalla ja basilikalla

1–2 tl raastettua sitruunankuorta

ripaus oikeaa vaniljaa joko tangosta raaputettuna tai purkista

200 g turkkilaista jogurttia

Tarjoiluun

basilikaa

sitruunalikööriä, kuten Limoncelloa, EI Triple Seciä

Sekoita jogurtti, sitruunankuori ja vanilja keskenään pakastuksen kestävässä astiassa. Tarkista maku ja nosta pakastimeen kohmettumaan. Kun jogurtti on kohmeista, muttei juoksevaa, eikä jäätynyttä, se on valmista tarjottavaksi. Annostele tarjoiluastioihin. Tarjoile basilikan lehdillä ja lorauksella sitruunalikööriä.

Lohta kinkussa ja yrttiset pinaattilinssit

Mitä sitä löytääkään, kun läräilee reseptikansiotaan? Lohireseptin Jamie Oliverin jostakin ensimmäisistä keittokirjoista kopioituna. Mutta ohoh, kun on hyvää ja raikasta. Suorastaan kaduttaa, että ohje on maannut kansiossa vuosikausia pääsemättä kertaakaan toteutetuksi. Sitä paitsi: Tämä ruoka valmistuu paljon nopeammin ja vähemmillä raaka-aineilla kuin hra Oliverin viimeisimmät kulinaariset keittiönsotkimisnäytökset elikkä "15 minuutin ateriat".

Ilmakuivattuun kinkkuun kääritty lohifilee ja pinaatti-yrttilinssit (4 annosta)

250 g kuivattuja linssejä (tai 4 dl säilöttyjä linssejä)

4 noin 200–250 g:n palasta lohifileetä ruodottomana ja nahattomana

suolaa

mustapippuria

8 viipaletta ilmakuivattua kinkkua

oliiviöljyä

1 sitruunan mehu

2 kourallista yrttejä silputtuna, kuten basilikaa, minttua ja persiljaa

3 kunnon kourallista pinaattia silputtuna

2 dl maustamatonta jogurttia

Keitä linssit (tai käytä säilöttyjä linssejä). Mausta lohifileet suolalla ja pippurilla. Kääräise fileet kinkkuviipaleisiin ja laita uunivuokaan. Valuta päälle tilkka oliiviöljyä ja paista uunissa +225 asteessa noin 10 minuuttia.

Mausta valutetut ja paistinpannulle kipatut linssit suolalla, pippurilla ja oliiviöljyllä. Lisää pinaatti ja paistele hetken aikaa, kunnes pinaatti on pehmennyt. Lisää yrtit ja sitruunamehu. Kuumenna nopeasti. Nosta tarjolle lohen ja pippurilla ja suolalla maustetun jogurtin kanssa.

Kunpa päästäisiin jo pihalle!

Keltainen chililajike pari viikkoa sitten kuvattuna. Tässä ei näy vielä nuppuja.

Parvekepuutarhani odottaa yhä edelleen sisällä. Vajaan viiden asteen päivälämpötiloilla, puuskaisella tuulella ja pakkasöillä on turha kuvitella vievänsä reippaasti kasvaneita tomaatteja, persiljaa ja chiliä pihalle. Myös tuoksuherneen versot tykkäisivät jo kovasti päästä lopulliseen kasvatuslaatikkoonsa.

Persiljasta olen jo kerännyt satoa, mutta ruohosipulin lajikkeen valinnassa taisin tehdä virheen. Ruohosipulin siemenet kyllä itivät hyvin ja todella nopsaan, mutta lopputulema on ohutta roitikkaa, ei sellaista paksua ruohoa.

Chililajike Chiluacle Negro, jonka siemenet hommasin paikallisesta Agri-Marketista, on osoittautunut erittäin huonosti kasvavaksi. Sen sijaan kaupan chilimixin keltaisista chileistä otetut siemenet alkavat tehdä kukkaa.

Kirsikkatomsku pari viikkoa sitten kuvattuna.

Taimitarha

Viime vuoden chilin kasvatuksesta innostuneena olen kieli pitkällä odottanut, että milloin milloin milloin aurinko alkaa paistaa. Vajaa kuukausi sitten laitoin ensimmäiset siemenet itämään.

Ruohosipulin kylvän uudestaan. Ei sillä, ettei kylvö olisi onnistunut, mutta ohjeet olisi kannattanut lukea paremmin. Nyt ikkunalaudalla on pelkkää ruohosipulin roitikkaa. Lisäksi kylvöerä 2:en panen tulemaan steviaa, vihreää chiliä ja tuoksuhernettä, vaikkei se syötävää olekaan.

Persilja iti paljon nopeammin kuin siemenpussissa luvattiin.

Viime vuonna kuivatuista chileistä iti vain keltainen chili.

Kirsikkatomaatin kylvin myöhemmin.