tiistai 28. tammikuuta 2014

Borssikeitto

Päivä näytti ikkunasta katsottuna kauniilta, oikein hyvältä ulkoilusäältä. Roskienvientireissulla totuus paljastui: Jäätävän kylmä tuuli hyydytti ajatukset kävelylenkistä ja totesin pysyväni visusti sisätiloissa.

Niille uhkarohkeille, jotka viimaan viitsivät mennä maistuu varmasti vielä paremmin kuuma soppa kuin minulle. Seljankaa olen joskus kokannut. Borssikeitto on sen sijaan muistikuvieni mukaan jäänyt tekemättä. Jääkaapissa sattui sopivasti olemaan esikypsennettyjä punajuuria ja Snellmanin naudanlihamakkaraa, joten ei muuta kuin kauhan varteen.


Borssikeitto nautamakkaralla

1 keltasipuli
¼ keräkaalia
2 isoa punajuurta (etikkaista, esikypsennettyä tai raakaa)
öljyä
reilu litra lihalientä
1–2 tl etikkaa
meiramia
valkopippuria
250 g nautamakkaraa
suolaa
smetanaa

Silppua kasvikset. Jos käytät raakaa punajuurta, kuori se ja raasta raateeksi, jotta se kypsyy nopeammin. Kuullota kasviksia muutama minutti öljyssä kattilassa. Lisää lihaliemi, etikka ja mausteet. Anna hautua kypsäksi. Paloittele sillä välin makkara ja ruskita palat paistinpannulla.
Lisää makkara kattilaan ja kiehauta. Tarkasta maku ja tarjoile keitto smetananokareen kanssa.

maanantai 20. tammikuuta 2014

Parsakaali-savutofuwokki

Meidän perhe on ruvennut melkein fleksitaristeiksi. Fleksitarismi tarkoittaa Vihreä pöytä -kirjan tekijöiden Sasu Laukkosen ja Mariaana Nelimarkan mukaan sitä, että kasvisruoan osuus ruokavaliossa kasvaa. Fleksitaristi syö lihaa silloin kun sitä on saatavilla, mutta tekee myös kokonaisvaltaisen aterian kasvisaineksista.

Syömme päivittäin yhden lämpimän aterian. Melkeinpä tahattomasti viikon ruokalistassa on ollut useammin kuin yhdesti pääateriana ruokaa, jossa ei ole käytetty punaista lihaa, siipikarjaa tai kalaa. Maitotuotteita ja kananmunia olemme käyttäneet toki normaalisti. Näin on toimittu meidän keittiössämme joulun välipäivistä lähtien. Lihattomuus pääaterialla ei kuitenkaan tarkoita, ettemme olisi syöneet päivän muilla aterioilla esimerkiksi silliä, pekonia, leikkeleitä tai muuta vastaavaa. Mutta vähennys mikä vähennys, enkä voi moittia jääneeni jostain paitsi.

Tofua olemme syöneet muodossa jos toisessa, koska aion vakaasti saada sen maistumaan suussani joltain. Mieheni tykkäsi kovin valemakaronilaatikosta ja sitä onkin kokattu jo pariin otteeseen. Tänään kokelin sitten savutofua wokkiin ja aloin päästä asiaan eli ruoka maistui joltakin. Reseptin otin viimeisimmästä Glorian ruoka ja viini lehdestä 1/14. Jätin suosista reseptistä pois säilötyt mustat pavut, sillä ne sisältävät kohtuu paljon hiilihydraatteja. Ruoka on muutenkin täyttävää ja tarpeeksi proteiinipitoista.



Parsakaali-savutofuwokki (kahdelle–kolmelle)

270 g savutofua tankomaiseksi pilkottuna
seesamiöljyä paistamiseen
300 g parsakaalia paloteltuna varsineen päivineen (kuori varsiosa!)
1–2 punaista chiliä silputtuna
1 rkl raastettua inkivääriä
2 valkosipulinkynttä murskattuna
2 rkl soijakastiketta
0,75 dl valkoviiniä TAI laimennettua sitruunamehua
1–2 dl kasvislientä
3–4 kevätsipulinvartta viipaloituna
1 dl pähkinöitä, siemeniä tms. paahdettuna

Paista tofuun pinta seesamiöljyssä pannulla tai wokissa. Siirrä pois pannulta. Kuumenna lisää öljyä ja kuullota inkivääriä, valkosipulimurskaa ja chiliviipaleita hetkinen öljyssä. Lisää pitkittäin paloiteltu parsakaali ja soijakastike. Paistele kolmisen minuuttia. Lisää viini ja kasvisliemi. Kuumenna kiehuvaksi ja anna hautua keskilämmöllä viisi minuuttia, kunnes parsakaali on napakan syötävää. Lisää pannulle tofu ja lämmitä. Nosta pöytää ja ripottele pinnalle kevätsipulin silppua ja siemeniä. Lisäkkeenä voit tarjota nuudeleita.

torstai 16. tammikuuta 2014

Voimapihvit

Lapsuudessani yleisin (ja ainoa) maksaruoka oli arvatenkin maksalaatikko ja silloin se maistui. Enää en pysty syömään teollisesti valmistettua maksalaatikkoa lainkaan. Itse kokkailtua maksakäristystä ja kermakastikkeessa uitettua kokonaista maksaa olen kokeillut, enkä ihastunut kovasta yrityksestä huolimatta.

Edellisten sijaan maksapihvit saavat minut hurmion partaalle ja syömään itseni ähkyyn. Paras pohjaohje, johon olen törmännyt tähän mennessä, on Karpin tapaan -kirjasta poimittu maksa-jauhelihapihvien resepti. Olen tosin muuntanut sitä omaan makuuni sopivammaksi. Reseptin idea on se, että maksan lisäksi massaan sekoitetaan possun jauhelihaa ja anjovista, tuota muikun ja makrillin jälkeen herkkuisinta eväkästä.


Maksa-jauhelihapihvit (10 reilun kokoista pihviä)

yhteensä 800 g jauhettua naudan maksaa ja possun jauhelihaa (maksan ja possun suhteen saa jokainen päättää itse)
1 hyvän kokoinen keltasipuli
7–9 anjovisfilettä (oman maun mukaan)
1–2 munaa (mitä vetisempää maksa on, sitä enemmän kanamunaa on laiettava massaan)
meiramia
mustapippuria
suolaa
hintsusti voita paistamiseen

Kuori sipuli ja lohko se. Laita sipuli ja anjovisfileet tehosekottimeen ja jauha sileäksi tahnaksi. Kaada seos isoon kulhoon. Lisää maksa, possunliha, kananmuna(t) sekä mausteet ja suola. Sekoita erittäin huolellisesti. Paista pannulla pikku nokare massaa maistiaisiksi, jotta tiedät tarvitseeko seos maustaa vielä. Kun maut ovat kohdallaan paista pihvit pannulla voissa keskilämmöllä kypsiksi. Taikinan annostelu pannulle onnistuu hyvin isolla lusikalla. Tarjoile puolukoiden kera.

lauantai 11. tammikuuta 2014

Valemakaronilaatikko

Tofua on tullut muutaman kerran menneinä vuosina maisteltua. Silloin se ei maistunut miltään. Nyt päätin kokeilla ”makaronilaatikon” valmistamista siitä, meillä kun on jostain syystä ollut melko kasvisruokavoittoinen viikko.

Ruoan ideana on korvata makaroni tofulla. Lisäsin tosin sekaan muutaman pekonisiivun makua antamaan, mutta määrää olisi voinut lisätä. Ruoka tuoksui makaronilaatikolta ja makukin oli sama – yhtä pliisu. Syödessä oli pakko höystää laatikkoa ketsupilla. Täytyy seuraavan kerran kokeilla savustettua tofua ja reilumpaa maustamista.

Kuvauksellinen tällainen ruoka ei koskaan ole, mutta tämä otos on harvinaisen huonolaatuinen. Pahoitteluni.


Tofu-pinaatti-laatikko (kahdelle)

1 paketti tofua pienittynä pieniksi palasiksi
1 pieni sipuli silppuna
4 pekoniviipaletta pilkottuna
75 g pakastepinaattia sulatettuna
0,5 dl kermaa
1 kanamuna
100 g juustoa raasteena
suolaa
mustapippuria
(muuta mieleistä maustetta)

Paista pekoniin ja sipuliin väri pannulla. Sekoita ne, tofu, pinaatti ja puolet juustosta uunivuoassa huolellisesti. Mausta seos. Vatkaa munan rakenne rikki ja hulauta joukkoon kerma. Kaada muna-kermaseos vuokaan ja ripottele pinnalle loppu juustoraaste. Paista +175-asteisessa uunissa 40–50 minuuttia.

lauantai 4. tammikuuta 2014

Harissakasvikset

Harissatahna on makoisaa ja sopivan tulista. Mielestäni sen maussa on häivähdys lakritsia. En ole valmistanut sitä koskaan itse, mutta erittäin viitseliäs kokki voi tehdä tahnan itse. Reseptejä löytää googlailemalla melko nopsasti, mutta kaupasta saatava tahnakin on hintansa väärti.

Aiemmin olen maustanut harissalla kalaa ja pilahvia. Tällä kertaa maustoin sillä pannulla paistettuja kasviksia, joita meillä on syöty viime päivät urakalla. Toissapäivänä kyssäkaalia, porkkanaa ja tomaattia, eilen marinoituna raakasalaattina kurkkua, porkkanaa ja kiinankaalta. Tänään munakoisoa, kesäkurpitsaa ja tomaattia. Ja tässä ovat vain päivän lämpimän aterian kasvikset. Vieläkö joku kehtaa väittää, että vähähiilihydraattinen syöminen tarkoittaa pekonin paistamista voissa ja kerman lorauttamista kaikkiin ruokiin? En söisi ikinä näin paljon kasviksia, mikäli ruokavaliossani olisi vielä peruna, pasta ja riisi.


Harissakasvikset (kahdelle)

(muutama valkosipulin kynsi hakkeena, jos harissan valkosipulimäärä ei riitä)
punasipuli silputtuna
loraus oliiviöljyä
250 g kesäkurpitsaa kuutioina
250 g munakoisoa kuutioina
150 g kypsiä kirsikka- tai miniluumutomaatteja
1 rkl harissatahnaa

Kuullota sipuleita pannulla oliiviöljyssä muutama minuutti. Lisää kesäkurpitsa- ja munakoisokuutiot. Paista kohtuu korkealla lämmöllä ja anna kasvisten saada väriä. Lisää tomaatit ja kuumenna. Kun tomaateista alkaa irrota kuori, nosta pannu pois liedeltä ja lisää tahna. Sekoita hyvin ja syö heti.

torstai 2. tammikuuta 2014

Sininen sipatti

Jatkoa äijäruoille: makkarasipatti. Sinisen Lenkin kunniaksi julkaistussa kirjassa on monta kokeilemisen arvoista reseptiä, jos tykkää suomalaisesta makkarasta. Tässä niistä yksi, joka tuo mieleeni lapsuuden kanamunakastikkeen, joka nautittiin aina perunoiden kera. Kaikki raaka-aineet ovat samoja lukuunottamatta kananmunan korvaamista lenkillä. Lieneekö sama kastike kyseessä loppujen lopuksi. Sipatiksi meillä ei vaan kastiketta koskaan kutsuttu. Ja kastikekin nautittiin nyt lanttukuutioiden kanssa.

Sininen sipatti

1 lenkkimakkara (HK:n Sininen on kyllä sopivan jauhoinen tähän)
1 dl vettä
50 g voita
1 sipuli
3 dl maitoa
2 rkl vehnäjauhoja
suolaa
valkopippuria

Hienonna sipuli. Kuumenna kattilassa vesi ja lisää siihen voi. Lisää sipuli ja kypsennä haketta noin 10 minuuttia miedolla lämmöllä. Paista sillä välin kuutioitu makkara pannulla rusehtavaksi. Vispaa maito ja vehnäjauhot sekaisin ja lisää sipulihakkeeseen. Kypsennä 10 minuuttia. Lisää makkara ja kiehauta. Mausta.

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Kebab-kyssäkaaligratiini

Blogini on viettänyt viime kuun hiljaiseloa, sillä äkkilähtö pois pimeästä kotimaasta Kanariansaarille vei kaikkine kommervenkkeineen kovasti aikaa joulukuussa.

Juhlakausi alkaa olla lopuillaan – onneksi. Mennyt joulu oli ensimmäinen jota varten emme varanneet älyttömiä määriä ruokaa. Viimeiset rosollikuutiot söin ensimmäisenä välipäivänä aamupalaksi ja mieheni mussutti kinkun pois. Itse en juuri kinkusta perustanut tällä kertaa. (Kinkun koko onkin joulu joululta pienentynyt perheessämme.)

Uusi vuosi ja niin kutsuttu ruotuun paluu ei tarkoita meillä rasvattomuutta ja mauttomuutta, vaan hiilihydraattien rajoittamista. Siispä ultimaalisen kasvis-lihasotkun tekoon. Kyssäkaaligratiinia on tullut nautittua sellaisenaankin, mutta tällä kertaa laitoin joukkoon kebabia. Menisihän tuohon kinkun tai kalkkunan jämät, jos niitä pakkasesta löytyy.

Kebabgratiini

1 kg kyssäkaalia kuorittuna ja siivuttuna mahdollisimman ohueksi siivuiksi
1 punasipuli siivuina
250 g kebablihaa (tai joulukinkkua, kalkkunaa tms.)
3,5 dl kermaa, (maustettua) ruokakermaa tai näiden seosta
(suolaa ja mausteita, jos tykkää)

Lado kyssäkaalia, sipulia ja lihaa vuoron perään laakeaan uunivuokaan. Jätä päälimmäiseksi kyssäkaalikerros. Kaada kerma vuokaan ja halutessasi kuorruta gratiini vielä juustoraasteella. Peitä vuoka foliolla ja laita se uuniin +175 asteeseen. Kypsennä tunti ja poista folio. Kypsennä vielä tunti. Tarkista kypsyys. Painele gratiinin pintaa kypsennyksen aikana silloin tällöin. Anna gratiinin vetäytyä 15 minuuttia ennen syömistä.