sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Panna cotta teeluumuilla

Meillä joulu vietettiin muutamaa päivää aikaisemmin kuin virallinen kalenteri sanoi. Uusi vuosi jätetään jopa kokonaan viettämättä. Molemmista kiitos mieheni kolmivuorotyön hoitoalalla. Aina välillä vähän hymyilyttää muun muassa kaupan alan ihmisten ryöpytykset sunnuntaitöistä. Hoitohenkilöstö, paloväki ja poliisit ovat pyhäisin aina töissä, oli joulu, juhannus tai pääsiäinen. Varsinkin lapsettomat sellaiset.

Mutta asiaan: Emme syöneet jouluna mitään makeaa lukuun ottamatta lakritsi- ja SalmiakkiMix-pussia. Välipäivinä bongasin Market Kitchenistä melko maukkaan oloisen panna cotan ohjeen. Muutenkin kyseinen jälkiruoka on ollut opinnoissani hyvin pinnalla tänä syksynä.

Panna cotassa on hienointa se, että raaka-aineet ovat yksinkertaisia ja halpoja. Myös valmistus on helppoa, jos vähän soveltaa alkuperäistä ohjetta. Tämä panna cotta tarjotaan Earl Grey -teessä ja brandyssä marinoitujen kuivattujen luumujen kanssa. Käytin makeutukseen kookospalmusokeria, joka oli todella yllättävä tuttavuus. Kuvan panna cotan rusehtavuus johtuu juuri palmusokerista. Kookospalmusokeri ei ole yhtä makeaa kuin tavallinen sokeri, mutta se maistuu muuten enemmän. Eikä ihme, sillä se sisältää ravintoaineita, toisin kuin tavallinen sokeri. Suosittelen ainakin kokeilemaan.


Panna cotta teeluumuilla (kaksi annosta)

Luumut
6 sokeroimatonta kuivattua luumua
roiskaus brandya (mitä makeampi, sen parempi)
1 dl Earl Grey -teetä (sellaisenaan, ilman maitoa ja sokeria)

Panna cotta
2 dl kuohukermaa
2 rkl maitoa
palanen vaniljatankoa halkaistuna
½ sitruunan kuori raastettuna
(kookospalmu)sokeria maun mukaan
1 liivatelehti

Laita luumut marinoitumaan brandyyn ja teehen vähintään kuudeksi tunniksi.
Keitä kermasta puolet, maitoa, vaniljatankoa ja sitruunan kuorta hiljalleen 10 minuuttia. Liota sillä välin liivate kylmässä vedessä. Purista liivatelehti kuivaksi. Liota se kermaseokseen. Pane jäähtymään jääkaappiin. Sekoittele välillä. Nouki vaniljatanko pois, kun seos jää lusikan selkäpuolelle. Lisää loppuun kermaan sokeri ja vaahdota. Yhdistä seokset. Kaada sopiviin astioihin ja anna jähmettyä ainakin pari tuntia jääkaapissa. Tarjoile luumujen kera.

lauantai 15. joulukuuta 2012

Tulinen kalajambalaya

Huh hu! Mitä muutakaan voi sanoa kalareseptistä, jonka neljän hengen annokseen tulee peräti neljästä viiteen habaneroa. Kielen makuhermot täytyvät olla melkoisen treenatut chilille ja sen sisältämälle kapsaisiinille, jos ohjetta pysyy noudattamaan kirjaimellisesti. Itse olen käyttänyt muutaman pienen kuivatun siivun habaneroa ja tulisuutta on ollut minun makuuni juuri sopivan tuntuvasti. Siipalla on sen verta kovempi suu, että hän kestäisi tulisempaakin kalajampsaa.

Kalajampsa on kiitollinen kalaruoka valmistaa, koska mauttomaan seitiin saa tällä tavoin kovastikin puhtia. Pataan voi nakata melkein mitä tahansa kalaa ja äyriäisiä, paitsi kirjolohta ja silakkaa. Ohje on Michael Harwoodin kirjasta Pirullisen kuuma chilikirja.


Tulinen kalajambalaya (neljälle)

kasviöljyä paistamiseen
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 iso sipuli silputtuna
4–5 Habaneroa tai Scotch Bonnet -chiliä siemenet poistettuna ja silputtuna
2 sellerinvartta silputtuna
1 vihreä paprika palasina
1 punainen paprika palasina
2 rkl tomaattipyreetä
2½ dl kalalientä
400 g tomaattimurskaa
1 tl worcestershiren kastiketta
1 tl meiramia
1 tl oreganoa
suolaa ja mustapippuria
300 g kalaa suupaloina
100 g katkarapuja

Kuumenna öljy isossa kattilassa. Kuullota sipuleita, chiliä ja selleriä viitisen minuuttia. Lisää paprikat ja paista vielä kolme minuuttia. Lisää tomaattipyree, tomaattimurska, kalaliemi ja mausteet. Keitä 20 minuuttia hiljakseen. Lisää kala ja äyriäiset. Kuumenna kiehuvaksi ja tarkista maku. Tarjoa salaatin ja vaikkapa riisin kera.

maanantai 3. joulukuuta 2012

Ei se perinteinen poronkäristys

Poroa tulee syötyä aivan liian vähän siihen nähden, kuinka helppoa sitä on saada verrattuna esimerkiksi hirvenlihaan. Tosin nykyään kauppojen pakastehyllyiltä näilläkin leveysasteilla voi poimia saksanhirveä ja suomalaisen hirven jauhelihaa.

No, minäpä sitten päätin tehdä sunnuntaipäivälliselle poronkäristystä. Perinteinen poronkäristys pelkkine voineen ja natriumklorineideen on hyvää ja jokaisella kokilla on oma tapansa tehdä se maukkain käristys. Tällä kertaa tein porosoosin Makupalojen herrojen Kesäkeittiö-kirjan Pippurinen porohöystö -reseptin mukaan hieman soveltaen.

Punaviiniksi kannattaa valikoida sellaista rypälemehua, jota pystyy juomaan muutenkin. Viiniä ei kannata myöskään läträtä höystöön liikaa, koska haihtumisestaan huolimatta maku jää ja saattaa pahimmillaan peittää kaiken muun alleen. Lisäkkeeksi sopii mitä parhaiten lanttu- tai naurismuusi.


Pippurinen porohöystö (neljälle)

n. 1 kg poronkäristyslihaa
voita
1/2 pl punaviiniä
2–3 dl lihalientä
1 pkt pekonia
sipulia
rouhittua mustapippuria

Kastike:
5 dl kermaa
2 rkl soijaa
1 rkl puolukkahyytelöä tai kokonaisia puolukoita
herkkukurkkua paloina
puolukoita koristeluun

Ruskista poronliha ja pekoni pienissä erissä käyttäen tarvittaessa voissa. Lisää pataan lihalientä, punaviini ja pippuria. Hauduta niin kauan, että neste on lähes kokonaan haihtunut.
Tee kastike erikseen: kaada kattilaan kastikeainekset ja hauduta, kunnes kastike sakenee, tarkista maku. Laita tarjoiluastian pohjalle kastike ja herkkukurkkupalat, päälle poronliha, koristeeksi puolukoita.