lauantai 25. helmikuuta 2017

Pika pikaa porkkanapastaa

Perjantaina on viikon toinen päivä, jolloin meidän taloudessa on tavoitetila saada ruoka pöytään nopeasti. Maanantai on se toinen, jos ette jo edellisestä kirjoituksesta arvanneet.

Kauppojen hyllyillä on ollut jo useamman vuoden ajan tuorepastaa, jonka vehnästä osa on korvattu kasviksilla. En ole muistanut tuotetta testata, kun innostuin aikanaan papupastasta niin kovasti. Nyt sitten markettimatkalla ostoskärryyn päätyi tuore porkkanapenne. Tein sille kastikkeen uunissa paahdetuista tomaateista, valkosipuliwurstista ja fetasta. Molemmat meistä tykkäsivät, mikäli tulkitsin oikein aviomiehen myhäilyä. Tai sitten myhäily johtui vain makkarasta.

 
Porkkanapastaa tomaatti-makkarakastikkeella (kahdelle)

200 g porkkanatuorepastaa
½ punasipuli
öljyä
100 g uunissa paahdettuja kirsikkatomaatteja (tai aurinkokuivattuja tomaatteja ilman öljyä, näitä saattaa joistain kaupoista jopa löytyä)
260 g valkosipulimakkaraa
100 g fetaa
suolaa
mustapippuria

Laita pastan keitinvesi kuumenemaan. Viipaloi punasipuli ohueksi siivuiksi ja kuullota sitä öljyssä hetken. Viipaloi makkarat suupaloiksi ja nakkaa ne myös pannulle. Anna ruskistua. Lisää tomaatit ja kuumenna. Mausta keitinvesi suolalla ja laita pasta kiehuvaan veteen. Kypsennä noin 3–4 minuuttia. Valuta vesi pois ja kippaa kastikkeen sekaan. Sekoita ja murustele sekaan vielä feta. Ruuvaa päälle pari kierrosta mustapippuria ja tarjoile heti.

maanantai 20. helmikuuta 2017

Lapin emännän uunimunakas

Maanantai on pikaisten ruokien päivä – aina. Tänään sörsselöin viikonloppuna läpi mietiskelemäni Lapin emännän uuninmunakaan. Nimikin on ihan itse keksitty (ja kaikessa korniudessaan se kielii väsymyksestä). Erityisen laiska emäntä ostaa purjotkin valmiina renkaina ja leipäjuustonsa valmiiksi pilkottuna. Mutta kaiken kaikkiaan munakas oli aika maukasta. Ei kai se nimi ruokaa pahenna kuitenkaan. Jos ei tekijäkään.


Lapin emännän uunimunakas

6 kananmunaa
1 dl turkkilaista jogurttia, piimää tai kermaviiliä (mitä nyt on viikonlopulta jäänyt jääkaappiin)
2 tl psylliumia
2 rkl sokerijuurikashiutaleita (muutkin hiutaleet käyvät esim. kaura- tai ruishiutaleet)
loraus öljyä tai sulatettua voita
100 g purjoa silputtuna
1 pss (150–200 g) kylmäsavupororouhetta (Lapin Lihalla on hyvä tuote tähän)
150 g leipäjuustoa kuutioituna
mustapippuria

Riko kananmunien rakenne ja lisää jogurtti, hiutaleet ja psyllium. Sekoita hyvin ja anna turvota noin 10 minuuttia. Lisää sitten rasva, poro, purjo ja mausta mustapippurilla. Sekoita hyvin ja kaada leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan (lasagnevuoka käypi hyvin). Asettele päälle leipäjuustopalat. Paista +200 asteessa noin 20–30 minuuttia, kunnes pinta on rusehtava.

lauantai 11. helmikuuta 2017

Veriappelsiinipossu

Kuka muistaa vielä Hartwallin punaisen limpan, Italia-limonaadin? Se oli niin superhyvää, ja nykyinen C-vitamiinijuoma on kaukana sen mausta. Olikohan se valmistettu veriappelsiineista, kun oli sen väristä? Olihan se... Parhaillaan jokaisen kaupan hyllyt notkuvat näistä mehukkaista, erittäin ohutkuorisista makupaloista. Mielestäni veriappelsiinit ovat maukkaampia kuin tavalliset keltaiset juuri mehukkuutensa takia.

Olen nauttinut veriappelsiineja jälkiruoaksi, mutta päätin kokeilla niitä pääruokaankin, kun sattui olemaan jääkaapissa possun ulkofileetä (jota nykyään todella harvoin valmistan sen kuivuuden ja rasvattomuuden vuoksi). Maustoin lihapötkäleen veriappelsiinimehulla, Ras el Hanout -mausteseoksella ja suolalla. Maun takaamiseksi koristelin fileen vielä appelsiiniviipaleilla. Annoin lihan maustua yön yli ja sitten uuniin. Tuoksu oli huumaavan hyvä. Kaiken herkuttelun kruunasi paistoliemestä tehty kastike – Se oli ihan törkiän hyvää!


Veriappelsiinipossu

n. 1 kg possun ulkofileetä
1 veriappelsiini
reilusti Ras el Hanout -mausteseosta (voi ostaa kaupasta valmiina esim. Santa Maria -merkillä tai sekoittaa itsekin)
suolaa

Kastikkeeseen
vettä
maissijauhoja

Laita possunfilee sopivaan uunivuokaan. Pistele possuun muutamia koloja veitsen kärjellä. Purista puolikkaasta appelsiinista mehu ja kaada fileen päälle. Levitä mausteseosta ja suolaa yltympäriinsä fileetä. Viipaloi toinen appelsiinin puolikas ja asettele viipaleet fileen päälle. Peitä astia foliolla ja nosta jääkaappiin. Paista seuraavana päivänä 150 asteessa kahdesta kolmeen tuntia. Siivilöi fileestä irronnut liemi pieneen kattilaan. Sekoita muutama ruokalusikallinen maissijauhoa kylmään veteen. Kuumenna liemi kiehuvaksi ja lorota maissijauho-vesiseos ohuena nauhana liemeen koko ajan sekoittaen. Keitä muutama minuutti ja nautiskele kastike sitten lihan kera.

maanantai 6. helmikuuta 2017

Zhug, ei mitään tekemistä veturin kanssa

Törmäsin tähän höyryveturin kulkuääneltä suomalaisittain lausuttuna kuulostavaan soosiin selaisessani kuluvan vuoden mahdollisia ruokatrendejä. Pienellä selailulla selvisi, että zhugista on melkein yhtä monta versiota kuin on kokkiakin. Joissakin ohjeissa zhugiin lisätään kuminaa ja reilusti neilikkaa, joissain versioissa on jopa kardemummaa, ja chiliksi kelpaa myös punainen suikura.

Itse jätin kuminan suosiolla pois, sen makuun kun en ole koskaan oikein päässyt. Kolmella chilillä kastikkeen maku oli miellyttävän tulinen keiton seassa tarjoiltuna. Zhug tarjotaan perinteisesti kasvisruokien, keittojen ja esimerkiksi falafelien kanssa. Kikherne-kanakeiton sekaan se ainakin pakkaspäivänä sopi.

 
Zhug eli jemeniläinen tulinen kastike

1 nippu korianteria
1 nippu lehtipersiljaa
3–6 tulista vihreää chiliä (riippuen siitä, kuinka tulista soosia haluaa)
1 yksikyntinen valkosipuli
2 rkl sitruunanmehua
2 rkl neitsytoliiviöljyä
1 tl korianterinsiemeniä
1 tl juustokuminansiemeniä
½ tl mustapippuria
ripaus jauhettua neilikkaa
suolaa

Poista chileistä halutessasi siemenet ja sisäkalvot (tämä vaikuttaa kastikkeen tulisuuteen). Muuten paloittele ne vain pienemmiksi paloiksi ja laita tehosekoittimeen tai maustemyllyyn. Lisää vihreät yrtit varsineen kaikkineen sekä valkosipuli. Surruuta hetki. Lisää kuivat mausteet, sitruunanmehu ja oliiviöljy. Anna koneen käydä kunnes seos on tasaista. Tarkasta suola.

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Banaani-mustikkapannukakut ilman lähes kaikkea

Viime viikonloppuna mies sai hääpäivän kunniaksi rakastamaansa suklaamoussea, tänä viikonloppuna syötiin kevyempiä banaani-mustikkapannukakkuja. Nämä ovat itse asiassa melkoisia terveyspommeja, koska sekaan ei tule sokeria, eikä viljaa, jota allekirjoittaneen koneisto ei vaan kestä. Banaanit makeuttavat lättyset vallan hyvin, eivätkä nämä maistu isosta kananmunien määrästä huolimatta häiritsevästi kananmunilta. Parhaimmilta pannukakut maistuvat vähän jäähtyneinä, mutta kyllä näitä kelpasi sunnuntaiaamun brunssillakin nauttia.

Banaani-mustikkapannukakut

3 hyvin kypsää banaania
6 kananmunaa
½ dl mantelijauhoa
2 tl psylliumia
150 g mustikoita
paistamiseen neutraalia öljyä tai voita

Muussaa banaanit ja sekoita joukkoon (sulatetut) mustikat. Vispaa kananmunien rakenne rikki. Lisää ne sekä mantelijauho ja psyllium banaani-mustikkaseokseen. Sekoita huolellisesti. Anna turvota 10 minuuttia. Paista pannukakku- tai lettupannulla voissa tai öljyssä pieniä lättyjä.