keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Oltta soppaan

Vähän kotimaisia ruokajulkaisuja selailleena oluet tuntuvat olevan ruoanlaitossa tällä hetkellä in. Erityisen näppärästi olut soljahtaa keittoon. Keitto onkin mielestäni helpoin tapa totutella oluen makuun ruoassa.

Löysin Paul Mercurion Olutkeittokirjasta useamman kokeilun arvoisen olutruokareseptin. Vai miltäpä kuulostavat uunipavut oluessa bostonilaisittain tai tulinen olutsinappi? Ensimmäiseksi päätin kuitenkin kokeilla – jälleen kerran reseptiä mukaillen – olut-juusto-hapankaalikeittoa.

Olin myönteisesti yllättynyt keitosta. Vesisateiseen ja tuuliseen päivään lämmin ja vankka keitto mallaslisineen sopi hyvin. Keitossa käyttämäni saksalainen vehnäolut oli paikallaan sopassa, vaikka valkkasin sen aivan summissa ruokakaupan valikoimasta.


Olut-juusto-hapankaalikeitto (kahdelle reilut annokset)

oliiviöljyä loraus
voita nokare
1 pieni sipuli silppuna
2 hienoksi silputtua varsisellerin vartta
100 g speck-kinkkua (eli savustettua ja ilmakuivattua kinkkua, tosin pekonikin passaa)
timjamia
1,5 tl sinappijauhetta
1,5 tl worcestershire-kastiketta
2,5 dl vehnäolutta (jos haluat tujumman oluen maun, laita enemmän)
5 dl kanaliemeä
200 g hapankaalta
1 dl kermaa
100 g cheddaria lastuina tai raasteena
rouhittua mustapippuria
suolaa

Kuullottele sipulia, sellerinvarsia ja speckiä rasvassa 5 minuuttia. Lisää sinappijauhe, timjami, worcestershire-kastike. Sekoita hyvin ja lisää olut ja liemi. Hauduttele 15 minuuttia. Lisää hapankaali ja kiehauta. Lisää kerma, juusto ja mustapippuri. Anna juuston sulaa keittoon hiljakseen. Maista ja mausta lisää tarvittaessa.

maanantai 25. marraskuuta 2013

Bo ssäm eli korealaista nyhtöpossua

Päätinpä minäkin sitten kokeilla korealaista versiota nyhtöpossusta. Reseptin lisukkeineen otin Helsingin Sanomista. Erittäin erikoisen nimen saanut Bo ssäm -possu ei ole yhtä mausteista kuin amerikkalainen serkkunsa, mutta höysteillä siitäkin saa suuta kipristävää. Jätin tekemättä alkuperäisessä ohjeessa olleen possun loppukuorruttamisen, ihan vain sokerin välttelemiseksi.

Muuten possu maistui, sillä luullinen possun lapa maistuu oikeasti possulta, eikä ole vetinen ja rasvaton. En ollut kovin vaikuttunut sinapinsiemenmajoneesista, sillä siinä oli kummallinen (ei välttämättä paha) sivumaku. Halutessaan kurkun voi pikkelöidä riisiviinietikassa.

Bo ssäm -possu
1,5 kilon pala luullista possunlapaa (yhtenä tai kahtena viipaleena)

Marinadi
1/3 dl sokeria
2 rkl karkeaa suolaa

Tarjoiluun
2–3 isoa salaattia, joissa suuret ja taipuisat lehdet (esim. keräsalaatti)
4 punaista chiliä ohuina viipaleina
tuorekurkkua suikaleina
sinapinsiemenmajoneesia
inkivääri-kevätsipulikastiketta

Sekoita sokeri ja suola keskenään ja hiero seos possunlihaan. Laita liha uunivuokaan. Peitä tuorekelmulla ja anna maustua jääkaapissa yön yli.
Kaada uunivuokaan kerääntynyt neste pois, kuivaa vuoka ja aseta liha takaisin. Paista 125-asteisessa uunissa 6 tuntia. Valele paiston aikana muutaman kerran lihasta irtoavalla paistoliemellä. Valmistele paistamisen aikana muut aterian ainekset. Revi liha suikaleiksi haarukoiden avulla.

Kevätsipuli-inkiväärikastike
iso nippu kevätsipulia
5 cm:n pala tuoretta inkivääriä
2 rkl rypsiöljyä
2 tl riisiviinietikkaa
½ tl suolaa

Pilko kevätsipulit ja raasta inkivääri. Sekoita ainekset keskenään ja anna maustua jääkaapissa.

Sinapinsiemenmajoneesi
40 g sinapinsiemeniä
¾ dl vettä
¾ dl riisiviinietikkaa
2 rkl sokeria
1 tl suolaa
2 dl majoneesia

Laita sinapinsiemenet, vesi, riisiviinietikka, sokeri ja suola pieneen kattilaan. Anna kiehua hyvin miedolla lämmöllä kannen alla noin 45 minuuttia, kunnes sinapinsiemenet ovat pulleita ja pehmeitä. Sekoita välillä. Jos seos kuivuu, lisää vettä sen verran, että sinapinsiemenet pysyvät lähes nesteen peitossa. Jäähdytä. Voit valmistaa siemenet jo hyvissä ajoin, esimerkiksi edellisenä päivänä. Ne säilyvät jääkaapissa pitkään. Sekoita sinapinsiemenseos majoneesiin.

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Muusia ilman pottua

Pottumuusi oli mielestäni parasta mitä perunasta pystyi tehdä silloin kun vielä pottuja söin. Kieltämäti aluksi oli totutteleminen lanttumuusiin. Se kun maistuu oikeasti joltakin. Mutta on aika ihmeellistä, kuinka suu tottuu – kaikkeen. Nyt lanttumuusi maistuu oikealta. Perunamuusi taas kitkerältä ja makealta.

Kaikista parhaimman muusin mielestäni saa, kun loiventaa lantun (tai varsinkin nauriksen) makua lisäämällä muusiin juuriselleriä. Jo pelkkä juurisellerin tuoksu on hurmaavan aromaattinen. Harmi vain on, ettei ainakaan tässä Ruokaprovinssissa ole tullut vastaan kokonaisia juurisellereitä. Aina on turvauduttava valmiiksi paloiteltuihin, muoviin pakattuihin ja vähän mustuneisiin juurisellerin puolikkaisiin.

P.S. Niin paljon kuin puhutaan ja kauhistellaan vähähiilihydraattisen ruokavalion lihan ja kovien rasvojen mättämisestä, niin alla olevalla ohjeella täytän jo yli puolet omasta virallisesta päivittäisestä kasvisten saantisuosituksesta. Eikä muusiin meilläkään sulateta paketillista (à 200 g) kirnuvoita.


Empun muuzzijuuzzi

200 g juuriselleriä kuorittuna ja pilkottuna
500 g lanttua kuorittuna ja pilkottuna
kirnuvoita
ruususuolaa
(muskottikukkaa)

Jos haluat, että juurekset kypsyvät yhtäaikaisesti, pilko juuriselleri isommiksi paloiksi. Se kypsyy nopeammin kuin lanttu. Keitä juurekset pehmeiksi niukassa vedessä. Kaada vesi pois. Muusaa sauvasekoittimella tai perunapultilla. Lisää voita ja suolaa makusi mukaan. Syö heti pois jäähtymästä.

perjantai 8. marraskuuta 2013

Lakritsinen paahtovanukas

Olen muutamaan otteeseen yrittänyt kokata paahtovanukasta eli crème brûlée'tä, mutta sanomattoman huonoin tuloksin. Yleensä vanukas on jäänyt nestemäiseksi litkuksi kerta toisensa jälkeen vaikka kuinka olen pitänyt kippoja uunissa. Viimeinkin tällä viikolla sain tämän sinällään nopean ja yksinkertaisen jälkiruoan onnistumaan. Tänään oli jo tehtävä toinen erä. Koska lakritsin makua ei voita mikään!

Reseptejä paahtovanukkaan tekoon on yhtä monta kuin kokkia. Oman reseptini pohjaksi ja hyväksi nyt toteamani ohjeen nappasin ikivanhasta Etiketti-lehdestä. Alkuperäisessä ohjeessa käytettiin vaniljatankoa, suklaata ja kaakaota, mutta minun omaani tulee lakritsijauhetta ja palmusokeria ilman kypsennyksen jälkeen lisättävää sokerikuorta.

Muutamia vinkkejä onnistumiseen: Ensinnäkin astioiden, joissa vanukasseos kypsennetään, on oltava tarpeeksi ohutta kivitavaraa. Toiseksi vesihauteena kannattaa käyttää hyvin lämpöä johtavaa materiaalia kuten metallia. Kolmanneksi mitään reseptin seoksista ei saa vatkata.


Lakritsinen paahtovanukas (kahdelle)

1 dl kermaa
1 dl maitoa
1 tl lakritsijauhetta
1 rkl palmusokeria (tai intiaanisokeria)
2 keltuaista

Kiehauta lakritsijauheella maustettu kerma-maitoseos. Anna maustua 5 minuuttia. Sekoita sillä välin keltuaiset ja sokeri toisiinsa, älä vatkaa. Lisää kerma-maitoseos keltuais-sokerimassaan hitaasti liruttaen hämmentäen samalla seosta, älä vatkaa. Annostele kahvikuppeihin tai vuokiin ja nosta kiehuvalla vedellä täytettyyn uunipannuun. Vettä tulee olla annosastioiden puoliväliin saakka. Kypsennä 30–40 minuuttia +150 asteessa. Nosta pois hauteesta ja jäähdytä. Karamellisoi pinta halutessasi.

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Empun kanatagine

Jos pitää happamasta ja suolaisesta, tämä ruoka maistuu varmasti. Happamuus tulee säilötyistä sitruunoista ja sumakista. Suolaisuus puolestaan oliiveista ja säilötyistä sitruunoista. Vissiinkään ”oikeaan” tagineen ei sumakki kuulu, mutta olen sen verran innoissani sen makumaailmasta, että pakkohan sitä oli soppaan sotkea. Ohje on kiiressä itse kehitelty.

Kanataginen voi tarjoilla oikeaoppisesti kuskusin, bulgurin tai lättyleivän kanssa. Minä tarjosin sen riisin kera, sillä siippani ei voi sietää minkäänlaista rikottua vehnää. Oheen voi halutessaan tökätä myös luonnonjogurttia.


Kanatagine sumakilla (kahdelle)

400 g broileria tai kanaa (maukkaimpia paloja ovat reisipalat)
öljyä
1 pullea valkosipulinkynsi
1 keskikokoinen sipuli
1 tl juustokuminaa eli jeeraa
1 tl korianteria
ripaus chilijauhetta
(1 tl Ras el Hanout -mausteseosta)
2 dl vettä
1 rkl kanafondia
1 säilötty sitruuna
2 tl sumakkia
10 isoa vihreää oliivia
(suolaa)

Paloittele liha ja sipuli. Hienonna valkosipuli ja säilötty sitruuna. Kuullota kaikkia muita mausteita öljyssä, paitsi sumakki. Lisää sipulit ja kuullottele keskilämmöllä viitisen minuuttia. Lisää liha ja paista minuutti. Lisää vesi, fondi, sitruunasilppu ja sumakki. Anna hautua 20 minuuttia ja lisää oliivit. Kuumenna ja tarkista maku. Tarjoile höyryävän kuumana.

lauantai 2. marraskuuta 2013

Lohta wasabikastikkeella ja kiinankaalilla

Minulla oli tämän viikon alussa puoli tuubia wasabitahnaa, puoli pönttöä turkkilaista jogurttia ja kalansyöntiongelma. Kaiken lisäksi (kalliit) wasabituubit eivät paketin käyttöohjeen mukaan säily jääkaapissakaan muutamaa viikkoa kauempaa. Jotain nopeaa, vähällä vaivalla keittiössä syntyvää piti valita, joten todella lyhyen internetin selailun perusteella valitsin Hellapoliisin reseptin pohjaksi omalle japanilaiselle lohelleni. Isoin muutos lienee se, että sekoitin itse nestemäisen teriyakityypisen mausteseoksen lohelle.


Japanilaista lohta wasabikastikkeen ja paistetun kiinankaalin kera (neljälle)

800 g lohifilee
teriyakikastiketta (chiliä, seesamiöljyä, inkivääriä, soijaa)

2 dl luonnonjogurttia
wasabitahnaa oman maun mukaan
1 rkl sitruunamehua

1 kg kiinankaalia
2–3 valkosipulinkynttä
2 rkl öljyä
2–3 rkl soijakastiketta

Sivele lohi teriyakikastikkeella. Paista +175 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia. Valmista sillä välin kastike. Sekoita luonnonjogurtin joukkoon wasabitahnaa. Lisää lopuksi joukkoon sitruunamehua.
Leikkaa kiinankaalista kanta ja suikaloi se. Hienonna valkosipulinkynnet veitsellä. Kuumenna öljy pannussa. Lisää kiinankaali ja valkosipuli. Paista käännellen kovalla lämmöllä muutaman minuutin ajan. Lisää joukkoon soijakastike.