keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Kotona tehtyä pannupizzaa

Siippani on harmitellut kovasti sitä, että Rosso on jättänyt listoiltaan pannupizzat kokonaan pois. Ne kerrat, kun olemme siellä ruokailleet, herra on uhmakkaasti ottanut perhe-pannupizzan ja vetäissyt sen lättyynsä. Tosin koko loppupäivän hän on sitten paastonnut. Kaupastakin hän kiikutti aina niitä Grandiosan pannupizzapohjallisia pakastehirviöitä. Minun suuni mukaan pizzassa pitää olla sen sijaan mahdollisimman ohut pohja ja paljon maukasta täytettä.

Minulla on vuosia ollut mummuvainaani valurautapannu, jossa on pieni halkeama tai haurastuma pohjassa. Pannu on levännyt viimeiset vuodet varaston laatikossa, koska sen käyttö vie tuhottomasti rasvaa ja paiston käryt leijailevat vielä seuraavanakin päivänä asunnossa. Nykyään lienee trendikästä tökätä paistinpannu uuniin suoraan paistamisen jälkeen. Nykyajan Kovanaamat ja Tefalit eivät oikein muovi-bakeliittivarsineen tykkää kovin kovista lämmöistä, mutta valurautahan se kestää. Siispä hakemaan pannua alakerrasta. Ja pannupizzan tekoon.

Käytin pannun öljyämiseen ruokalusikallisen perus-rypsiöljyä. Taikinaan lorautin myös samaa öljyä. Silti rasvaa ei mennyt ihan älyttömiä määriä, eikä pizza jäänyt pannuun kiinni. Pizza oli parempaa kuin Rossossa, eikä Grandiosan tuotteisiin voi edes verrata.


Pannupizza (2 kpl, á 21 cm:n pannu)

Pohja
2 dl kädenlämpöistä vettä
20 g hiivaa
1 tl sokeria
½ rkl öljyä
1 tl suolaa
vehnäjauhoja

Täytteeksi
tomaattikastiketta
juustoraastetta
lisäksi kaikkia herkkuja, kuten
meetvursia, salamia, oliiveja, Aura-juustoa, pepperoneja, valkosipulia, sieniä, punasipulia, paprikaa...

Liuota hiiva ja sokeri kädenlämpöiseen veteen. Lisää öljy ja suola. Sekoita joukkoon jauhot vähitellen. Jauhojen määrä on sopiva, kun taikina tarttuu vielä vähän käsiin.
Aloita vaivaaminen. Vaivaa taikinaa hyvin jauhotetuin käsin vähintään 5 minuuttia tai kunnes taikina on kiiltävää ja joustavaa. Kohota kaksinkertaiseksi ja levitä kostutetuin käsin öljyttyyn pannuun. Lisää täytteet ja paista 250 asteessa noin 15 minuuttia.

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Makupaloja pötkömakkarasta

Ylen Elävä Arkisto jaksaa sitten tätä pariskuntaa viihdyttää. Aivan helmi tavaraa ovat Makupalojen klipit, joita EA:ssa on jokunen kappale. Aviomieheni toivoo vielä joukkoon liitettävän legendaarisen jakson, jossa herrat Nykyri ja Pekkala kokkaavat pikkujoulujen jälkeisen päivän ruokaa. Tietysti se on makkarakastiketta oho-lorauksella kermaa.

Makkarakastike ei ollut herrojen ainoa makkararesepti. Kokkien valmistaessa
lenkkimakkaramuffinsseja pitkähkö metrimakkara vähenee vähenemistään kohtaus kohtaukselta – eikä pelkästään ruoanvalmistuksen takia.

Makupalojen miehet ovat ehtineet pukata markkinoille kolme keittokirjaakin. Tätä Kesäkeittiö-kirjasta peräisin olevaa makkaraleikkeiden ohjetta meillä on siippa jo muutamaan otteeseen testannut.

 
Makkaraleikkeet (yhdelle miehelle)

400 g pötkömakkaraa (kinkkumakkaraa tai lauantaita)

Leivitykseen
vehnäjauhoja
kananmunaa vatkattuna kevyesti
korppujauhoja
voita tai öljyä paistamiseen

Viipaloi makkara noin sentin paksuisiksi siivuiksi. Pyörittele viipaleet vehnäjauhoissa, sen jälkeen kananmunassa ja lopuksi korppujauhoissa. Paista pannulla ruskeiksi. Tarjoa vaikkapa lanttisten, ketsupin ja sinapin keralla.

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Aivoruokaa

Tällä viikolla meillä on taas syöty aivan innolla anjovista eli kilohailia. Alkuviikosta hain makua silakkavuokaan anjoviksesta, ja viikonlopun kuivakka lohisaalis muuntui herkuksi saman evällisen ansiosta. Onpahan syöty niin kuin viralliset ravitsemussuositukset käskevät.

Vaikka anjovissäilyke sisältääkin sokeria, siinä on suhteessa älyttömän hyvin aivoille elintärkeää DHA-rasvahappoa. Myös alfalinoleeni- ja linolihappojen suhde on erittäin hyvä. Hyvä osoitus ruokavalion vaikutuksesta ihmisen psyykkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin oli nähtävillä Yle Fem -kanavalla lauantaina esitetyssä Mikä meitä lihottaa -sarjan viimeisessä jaksossa. Mahdottomista ADHD-kaksosista oli sukeutunut kalaöljyjen ja ruokavaliomuutoksen jälkeen huomattavasti helpompia ja sovinnollisempia lapsia.

En jaksa lakata hämmästelemästä aivojamme siinäkään suhteessa, että tämä elin käyttää 20 prosenttia syömämme ruoan sisältämästä energiasta. Jo sen pitäisi todistaa ajattelevalle(!) ihmiselle, että ruokalautaselle kasatulla ruoalla on todellakin merkitystä. Mutta takaisin anjovisloheen.

Anjovislohen reseptin bongasin sattumalta vauhdissa Pirkan sivuilta. Ohella tarjottava punasipulitsatsiki sopi todella hyvin lohen makuihin. Jostain syystä viime aikoina ostamani punasipulit ovat olleet erittäin tujukkaita. Lienevätkö sitten tuoreita tai jotain ihme lajiketta.

P.S. Mikä meitä lihottaa -sarjan viimeinen osa tulee uusintana Fem-kanavalta maanantaina 5.11.2012 klo 16.


Anjovislohi ja punasipulitsatsiki (neljälle)

700 g nahallista lohifileetä
1 rs anjovisfileitä
mustapippuria
suolaa

Punasipulitsatsiki
2 dl turkkilaista jogurttia
½ punasipuli
1 pieni valkosipulinkynsi
tilliä
mustapippuria
suolaa
1 rkl omenaviinietikkaa

Valmista ensin tsatsiki. Kuori ja hienonna punasipuli aivan hienoksi. Hienonna myös tilli ja valkosipulinkynsi. Sekoita tsatsikin kaikki ainekset jogurtin kanssa ja anna maustua kylmässä.
Tee lohifileeseen kahden sentin välein poikittaisia, vinoja viiltoja nahkaan asti. Aseta viiltojen pohjalle anjovisviipaleita. Ripottele kalan pintaan hiukan suolaa ja rouhi päälle mustapippuria. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Nosta filee vuokaan nahkapuoli alaspäin ja kypsennä noin 20 minuuttia.