Kotona tehtyä pannupizzaa

Siippani on harmitellut kovasti sitä, että Rosso on jättänyt listoiltaan pannupizzat kokonaan pois. Ne kerrat, kun olemme siellä ruokailleet, herra on uhmakkaasti ottanut perhe-pannupizzan ja vetäissyt sen lättyynsä. Tosin koko loppupäivän hän on sitten paastonnut. Kaupastakin hän kiikutti aina niitä Grandiosan pannupizzapohjallisia pakastehirviöitä. Minun suuni mukaan pizzassa pitää olla sen sijaan mahdollisimman ohut pohja ja paljon maukasta täytettä.

Minulla on vuosia ollut mummuvainaani valurautapannu, jossa on pieni halkeama tai haurastuma pohjassa. Pannu on levännyt viimeiset vuodet varaston laatikossa, koska sen käyttö vie tuhottomasti rasvaa ja paiston käryt leijailevat vielä seuraavanakin päivänä asunnossa. Nykyään lienee trendikästä tökätä paistinpannu uuniin suoraan paistamisen jälkeen. Nykyajan Kovanaamat ja Tefalit eivät oikein muovi-bakeliittivarsineen tykkää kovin kovista lämmöistä, mutta valurautahan se kestää. Siispä hakemaan pannua alakerrasta. Ja pannupizzan tekoon.

Käytin pannun öljyämiseen ruokalusikallisen perus-rypsiöljyä. Taikinaan lorautin myös samaa öljyä. Silti rasvaa ei mennyt ihan älyttömiä määriä, eikä pizza jäänyt pannuun kiinni. Pizza oli parempaa kuin Rossossa, eikä Grandiosan tuotteisiin voi edes verrata.

 

Pannupizza (2 kpl, á 21 cm:n pannu)

Pohja

2 dl kädenlämpöistä vettä

20 g hiivaa

1 tl sokeria

½ rkl öljyä

1 tl suolaa

vehnäjauhoja

Täytteeksi

tomaattikastiketta

juustoraastetta

lisäksi kaikkia herkkuja, kuten

meetvursia, salamia, oliiveja, Aura-juustoa, pepperoneja, valkosipulia, sieniä, punasipulia, paprikaa...

Liuota hiiva ja sokeri kädenlämpöiseen veteen. Lisää öljy ja suola. Sekoita joukkoon jauhot vähitellen. Jauhojen määrä on sopiva, kun taikina tarttuu vielä vähän käsiin.

Aloita vaivaaminen. Vaivaa taikinaa hyvin jauhotetuin käsin vähintään 5 minuuttia tai kunnes taikina on kiiltävää ja joustavaa. Kohota kaksinkertaiseksi ja levitä kostutetuin käsin öljyttyyn pannuun. Lisää täytteet ja paista 250 asteessa noin 15 minuuttia.

Makupaloja pötkömakkarasta

Ylen Elävä Arkisto jaksaa sitten tätä pariskuntaa viihdyttää. Aivan helmi tavaraa ovat Makupalojen klipit, joita EA:ssa on jokunen kappale. Aviomieheni toivoo vielä joukkoon liitettävän legendaarisen jakson, jossa herrat Nykyri ja Pekkala kokkaavat pikkujoulujen jälkeisen päivän ruokaa. Tietysti se on makkarakastiketta oho-lorauksella kermaa.

Makkarakastike ei ollut herrojen ainoa makkararesepti. Kokkien valmistaessa

lenkkimakkaramuffinsseja pitkähkö metrimakkara vähenee vähenemistään kohtaus kohtaukselta – eikä pelkästään ruoanvalmistuksen takia.

Makupalojen miehet ovat ehtineet pukata markkinoille kolme keittokirjaakin. Tätä Kesäkeittiö-kirjasta peräisin olevaa makkaraleikkeiden ohjetta meillä on siippa jo muutamaan otteeseen testannut.

 

Makkaraleikkeet (yhdelle miehelle)

400 g pötkömakkaraa (kinkkumakkaraa tai lauantaita)

Leivitykseen

vehnäjauhoja

kananmunaa vatkattuna kevyesti

korppujauhoja

voita tai öljyä paistamiseen

Viipaloi makkara noin sentin paksuisiksi siivuiksi. Pyörittele viipaleet vehnäjauhoissa, sen jälkeen kananmunassa ja lopuksi korppujauhoissa. Paista pannulla ruskeiksi. Tarjoa vaikkapa lanttisten, ketsupin ja sinapin keralla.

Aivoruokaa

Tällä viikolla meillä on taas syöty aivan innolla anjovista eli kilohailia. Alkuviikosta hain makua silakkavuokaan anjoviksesta, ja viikonlopun kuivakka lohisaalis muuntui herkuksi saman evällisen ansiosta. Onpahan syöty niin kuin viralliset ravitsemussuositukset käskevät.

Vaikka anjovissäilyke sisältääkin sokeria, siinä on suhteessa älyttömän hyvin aivoille elintärkeää DHA-rasvahappoa. Myös alfalinoleeni- ja linolihappojen suhde on erittäin hyvä. Hyvä osoitus ruokavalion vaikutuksesta ihmisen psyykkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin oli nähtävillä Yle Fem -kanavalla lauantaina esitetyssä Mikä meitä lihottaa -sarjan viimeisessä jaksossa. Mahdottomista ADHD-kaksosista oli sukeutunut kalaöljyjen ja ruokavaliomuutoksen jälkeen huomattavasti helpompia ja sovinnollisempia lapsia.

En jaksa lakata hämmästelemästä aivojamme siinäkään suhteessa, että tämä elin käyttää 20 prosenttia syömämme ruoan sisältämästä energiasta. Jo sen pitäisi todistaa ajattelevalle(!) ihmiselle, että ruokalautaselle kasatulla ruoalla on todellakin merkitystä. Mutta takaisin anjovisloheen.

Anjovislohen reseptin bongasin sattumalta vauhdissa Pirkan sivuilta. Ohella tarjottava punasipulitsatsiki sopi todella hyvin lohen makuihin. Jostain syystä viime aikoina ostamani punasipulit ovat olleet erittäin tujukkaita. Lienevätkö sitten tuoreita tai jotain ihme lajiketta.

P.S. Mikä meitä lihottaa -sarjan viimeinen osa tulee uusintana Fem-kanavalta maanantaina 5.11.2012 klo 16.

Anjovislohi ja punasipulitsatsiki (neljälle)

700 g nahallista lohifileetä

1 rs anjovisfileitä

mustapippuria

suolaa

Punasipulitsatsiki

2 dl turkkilaista jogurttia

½ punasipuli

1 pieni valkosipulinkynsi

tilliä

mustapippuria

suolaa

1 rkl omenaviinietikkaa

Valmista ensin tsatsiki. Kuori ja hienonna punasipuli aivan hienoksi. Hienonna myös tilli ja valkosipulinkynsi. Sekoita tsatsikin kaikki ainekset jogurtin kanssa ja anna maustua kylmässä.

Tee lohifileeseen kahden sentin välein poikittaisia, vinoja viiltoja nahkaan asti. Aseta viiltojen pohjalle anjovisviipaleita. Ripottele kalan pintaan hiukan suolaa ja rouhi päälle mustapippuria. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Nosta filee vuokaan nahkapuoli alaspäin ja kypsennä noin 20 minuuttia.

Ranskankermassa marinoitu mozzarella

Mitäpäs marinoidusta mozzarellasta voisi sanoa? Ainakin sen, että resepti on Jamie Oliverin (taas!) Alastoman kokin onnen päivät -kirjasta, enkä ole aikaisemmin ruokaa kokeillut. Kolmanneksi ja neljänneksi: Hyvään mozzarellaan kannattaa satsata ja ruoka oli erittäin helppo valmistaa. Siinä se.

Marinoitu mozzarella (kahdelle)

2 mozzarellapalloa

4 rkl ranskankermaa

suolaa

mustapippuria

sitruunan kuori raastettuna

½ sitruunan mehu

tuoretta meiramia

1 punainen chili

neitsytoliiviöljyä

Viipaloi mozzarellat sentin viipaleiksi ja asettele laakealle vadille. Lusikoi päälle ranskankerma. Ripottele päälle suolaa, mustapippuria, sitruunan kuori ja meirami. Kaada sekaan sitruunamehu. Lisää suikaloitu chili ja lorauta vielä muutama lusikallinen neitsytoliiviöljyä päälle. Tarjoa sellaisenaan tai paistetun kalan kanssa.

Lohduttavan rasvainen munakoiso-jauhelihavuoka

Tällä viikolla ruoanlaitossa meillä on menty koko ajan siitä, missä aita on matalin. Siippa sairastaa selkäänsä ja kausiflunssaa, ja minä poden kaamosmasennusta ja kroonista väsymystä. Yhtenä iltana sorruimme jopa ostamaan lihapiirakat aviopariin. Eivät tosin olleet pahimmasta päästä, koska kuoritaikina oli juustolla ryyditetty ja piirakan sisältä löytyi kuin löytyikin tunnistettavasti lihaa.

Voin tunnustaa olevani varsinkin talvisin lohtusyöjä. Sokerin sijasta olen aina tykännyt enemmän suolan ja rasvan yhdistelmästä eli ei ihme, että suuri intohimoni on juusto. Tämä Kotilieden parhaat pihvit, paistit ja padat -kirjasta peräsin oleva resepti täyttää lohturuoan kriteerit rasvapitoisuutensa ansiosta. Mikään ei estä rasvaa pelkäävää käyttämästä kevyempiä vaihtoehtoja jauhelihan, kerman ja juuston osalta. Peston on sitten vaan oltava öljypitoista, jotta se on pestoa.

Mehevä jauheliha-munakoisovuoka (neljälle)

1–2 sipulia silputtuna

400 g jauhelihaa

1 tl basilikaa

suolaa

mustapippuria

150 g pakastettua pinaattia

1 isohko munakoiso ohuina viipaleina

1 dl vihreää pestoa (kaupan tai itsetehtyä)

2 dl kermaa

kourallinen mustia oliiveja puolitettuina

juustoraastetta kuorruttamiseen

Paista jauheliha ja sipulit pannulla. Mausta basilikalla, suolalla ja mustapippurilla. Lisää kohmeinen pinaatti ja sulata seokseen.

Lado puolet munakoisoviipaleista uunivuoan pohjalle ja kaada päälle jauhelihaseos. Lisää loput munakoisoviipaleet. Sekoita kerma ja pesto ja kaada sekin vuokaan. Paista 200 asteessa 30–40 minuuttia.

Ripottele päälle oliivit ja juustoraaste ja paista vielä 10 minuuttia.

Suloinen suklaamousse

Viime viikonloppuna synttäripäiväänsä työn ja ensiapukoulutuksen merkeissä viettänyt siippani sai kypsymisensä (tosin hän väittää yhä edelleen olevansa 15-vuotias) kunniaksi nauttia lempijälkiruoastaan, suklaamoussesta. Ohje on Jamie Oliverin kirjasta Alastoman kokin onnenpäivät. Useimmiten olen jättänyt liköörin vaahdosta pois ja se maistuukin hyvin ilman sitä. Paitsi: Omasta mielestäni tämä mousse on aivan liian tanakkaa, resepti on aivan liian suuri neljälle hengelle ja kulhojakin sotkeentuu. Mutta mitäpä sitä ei tekisi rakkaansa vuoksi. Sulattaa vaikka vesihaudetta tehdessään muovikulhon kattilaan kiinni niin hyvin, ettei vesi pääse enää kattilasta pois ja koko höskä on vietävä roskiin. (Kerta se oli ensimmäinenkin.)

Suloinen suklaamousse (neljälle)

225 g tummaa suklaata paloina (käytä vähintään 70%:sta suklaata)

70 g voita paloiteltuna

3,5 dl kuohukermaa

2 suurta kananmunaa

1 rkl Amaretto-likööriä

2 rkl hunajaa

Sulata suklaa ja voi vesihauteessa sulamattomassa ja särkymättömässä kulhossa. Vatkaa toisessa kulhossa kerma pehmeäksi vaahdoksi. Vatkaa kolmannessa kulhossa kananmunat ja hunaja vaaleaksi vaahdoksi. Sekoita varovasti nostellen munavaahtoon likööri, suklaa-voiseos ja kermavaahto. Annostele mousse jälkiruoka-astioihin ja anna jäähtyä ainakin tunnin verran ennen nauttimista.

Pohjaton juusto-sipulipiirakka

Kuulunen niihin ihmisiin, joiden elimistö ei oman kokemuksen mukaan todistetusti siedä viljaa. Muutaman päivän kotimaan matkalla ei voinut vaatia kaikelta ruoalta viljattomuutta ja eilen palatessa kotiin olo oli sen mukainen. Plyääh, sanoi koko ruoansulatusjärjestelmä. Siispä tänään piti tankata pelkkää proteiinia ja rasvaa. Varsinkin rasvaa tässä Hallénin Annan Karppaa kevyesti(!) -kirjasta napatussa reseptissä piisaa, mutta ah kuinka hyvää. Kerma ja juusto eivät jätä ketään tyttöä kylmäksi! Toki täyte sopii perinteiseen piiraaseenkin.

Juusto-sipulipiirakka (4 hengelle)

1 iso keltasipuli viipaloituna ohuiksi viipaleiksi

nokare voita paistamiseen

4 keltuaista

4 dl kermaa (nössöt käyttävät ruokakermaa)

300 g voimakkaan makuista juustoa raasteena

suolaa

pippuria

muskottipähkinää

Paista sipuliviipaleet kullankeltaisiksi pannulla voissa. Sekoita keltuaiset (säästä valkuaiset seuraavan aamun kokkeliaineksiksi), kerma ja mausteet kulhossa. Pane piirakkavuokaan alimmaisiksi sipuliviipaleet, sitten juusto ja lopuksi munaseos. Paista 200 asteessa 35 minuuttia. Nautiskele salaatin kera.

Itkukeittoa

Opiskelu- ja työrintamalla on tämän viikon pitänyt niin ankaraa kiirettä, etten ole ehtinyt suoda ajatustakaan blogin kirjoitukselle. Kirjoittamista odottavat vielä kaksi laboratorioraporttia ja esitelmä kookosöljystä, mutta mutta... Enemmin käytän sunnuntain tähän, huomattavan vapaamuotoiseen kirjoitteluun. Asiaan.

Jamie Oliverin lisäksi olin teini-iässä kovin viehättynyt Kahteen lihavaan leidiin. Jo heidän ulkomuotonsa lupasi ruoalta aivan jotakin muuta kuin silloin kovin siloposkisen Oliverin italialaisen keittiön muunnelmat. Lisäksi rouvien (vai neitien) jutustelu veti vertoja Kolmosen ja Vanamon huulenheitolle.

Ehkä leidien ruoanlaitossa viehätti myös kursailemattomuus. Jos ruokaan piti käyttää puoli kiloa laardia, sitä sitten käytettiin sen verran, sanokoot ravitsemustieteilijät kovista rasvoista ja kalorisuosituksista mitä tahansa.

Tämän sipulikeiton resepti on peräisin tv-sarjan myötä julkaistusta samannimisestä kirjasta. Luulin tekeväni kevyehköä sipulikeittoa, mutta keiton pinnalla killui melkoinen rasvakerros, kuten kuvasta näkyy. Jotain todella kemiallista näissä minun sopissani aina tapahtuu, kun rasva erottuu. Tosin ei se ole koskaan makunautintoa pilannut.

Sipuli-homejuustokeitto

2 keskikokoista sipulia/ruokailija

nokare voita ja loraus oliiviöljyä/ruokailija

suolaa ja mustapippuria

3 dl nestettä (liha- tai kasvislientä sekä olutta tai viiniä)/ruokailija

ripaus tuoretta tai kuivattua timjamia tai kynteliä

sinihomejuustoa

Kuumenna rasvat kattilassa ja kuullota pilkotut sipulit siinä joko kullankeltaisiksi tai ruskehtaviksi. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää liemi ja kuumenna kiehuvaksi. Tarkista maku. Lisää timjami tai kynteli. Keitä hiljakseen kannen alla 30–40 minuuttia.

Murenna juusto. Lisää se keittoon kypsymisen puolessavälissä. Jos käytät keittoon olutta tai viiniä, lisää ne 10 minuuttia ennen keiton valmistumista.

Lämpöistä savukala-porkkanakeittoa

Häpeäkseni voin tunnustaa, etten ole tehnyt ikinä aikaisemmin keittoa porkkanoista. Siten varsinainen nappiratkaisu ikuiseen ongelmaan oivallisen kalareseptin ja vallitsevan porkkanasesongin osalta on Jens Linderin Vanhan ajan keittiö -kirjan savukala-porkkanakeitto. Soppa maistuu ilman savukalaakin erittäin maukkaalta pikanttien kapristen ja raikastavan sitruksen antaessa siihen oman säväyksensä. Ilman kalaa se on myös erittäin huokeaa ruokaa. Jopa lihan ja makkaran nimeen vannova siippani kauhoi innolla keiton parempiin suihin kehujen saattelemana.

 

Savukala-porkkanakeitto (kahdelle)

1 valkosipulin kynsi silputtuna

1 pieni sipuli silputtuna

3 porkkanaa ohuina viipaleina

1 rkl voita paistamiseen

1 l vasikanlientä

2 rkl kapriksia

tabascoa tai jotain muuta chililientä

mustapippuria

½ limetin tai sitruunan mehu

1 dl ranskankermaa

(suolaa)

200 g lämminsavustettua kalaa, vaikkapa lohta

Paista sipuleita ja porkkanoita, kunnes sipulit alkavat kuultaa. Lisää vasikanliemi, kaprikset ja tabasco. Anna keittyä kannen alla 30 minuuttia. Päästele keitto tasaiseksi sauvasekoittimella tai tehosekoittimella. Mausta mustapippurilla ja lisää ranskankerma hyvin sekoittaen. Lisää sitruksen mehu. Tarkasta maku ja murenna sekaan savukala. Kuumenna keitto ja tarjoile heti.

Possugulassia Jamien tapaan

Raskaat pataruoat eivät oikein kesällä maistu, mutta lehtien kellastuessa ja sadepilvien roikottaessa alahuuliaan, rasvaa, mausteita ja lihaa sisältävät pitkään haudutettavat potit tekevät jo kauppansa.

Viime viikkoisen insinööriristeilyn parasta antia oli savustettu, tulinen paprikajauhe, jonka löysin laivan taxfreestä aivan viimeisien meripeninkulmien aikana. Olen aiemmin etsinyt kyseistä tuotetta näiltä leveysasteilta, mutta turhaan. Voimallinen paprikajauhe on kokemukseni mukaan yleisesti käytössä ulkomaisissa ruokaohjelmissa.

Niin on myös Jamie Oliverilla. Tämä mausteinen possugulassi on peräisin kirjasta Jamie at home. Olen kokannut sitä muutamaan otteeseen ihan tavallisella, joka ruokakaupasta saatavalla paprikajauheella, mutta lopputulos on ollut melko pliisu tuliseen makuun tottuneille suillemme. Nyt tulisuutta ja savun makua oli todellakin ja voi mitä herkkua! Suun makusilmut suorastaan räjähtivät!

 

Mausteinen possugulassi (todella isolle porukalle)

2 kg porsaan lapaa tai kassleria
suolaa ja mustapippuria
öljyä paistamiseen
2 punasipulia suikaloituna ohuiksi siivuiksi
2 miedohkoa punaista chiliä, siemenettöminä ja suikaloituna
2 rkl savustettu paprikajauhetta (jos käytät tulista jauhetta, pienennä määrää)
2 tl kuminansiemeniä
meiramia tai oreganoa
5 paprikaa suikaloituna (käytä eri värisiä)

280 g säilöttyjä paprikoita pilkottuina
400 g säilöttyjä (luumu)tomaatteja

tilkka vettä
4 rkl punaviinietikkaa
1 prk smetanaa
1 sitruunan kuori
persiljaa silputtuna

Tiristä suolalla ja pippurilla maustettu possunliha ruskeaksi pinnaltaan. Nosta pois pannulta ja lisää sipulit, chilit, paprikajauhe, kuminansiemenet, meirami tai oregano ja hieman mustapippuria sekä suolaa. Kypsennä miedolla lämmöllä 15 minuuttia. Lisää sitten kaikki paprikat, tomaatit, punaviinietikka ja sopivasti vettä. Kiehauta ja nosta possunpala sekaan tai laita kaikki ainekset riittävän isoon uunivuokaan. Peittele vuoka foliolla tai leivinpaperilla, mikäli kantta ei ole saatavilla. Kypsennä 180 asteessa kolme tuntia. Liha on valmista, kun sen voi repiä kappaleiksi kahden haarukan avulla. Sekoita smetana, sitruunankuori ja persilja. T se ja haluamasi lisäke gulassin kera.