Muusia ilman pottua

Pottumuusi oli mielestäni parasta mitä perunasta pystyi tehdä silloin kun vielä pottuja söin. Kieltämäti aluksi oli totutteleminen lanttumuusiin. Se kun maistuu oikeasti joltakin. Mutta on aika ihmeellistä, kuinka suu tottuu – kaikkeen. Nyt lanttumuusi maistuu oikealta. Perunamuusi taas kitkerältä ja makealta.

Kaikista parhaimman muusin mielestäni saa, kun loiventaa lantun (tai varsinkin nauriksen) makua lisäämällä muusiin juuriselleriä. Jo pelkkä juurisellerin tuoksu on hurmaavan aromaattinen. Harmi vain on, ettei ainakaan tässä Ruokaprovinssissa ole tullut vastaan kokonaisia juurisellereitä. Aina on turvauduttava valmiiksi paloiteltuihin, muoviin pakattuihin ja vähän mustuneisiin juurisellerin puolikkaisiin.

P.S. Niin paljon kuin puhutaan ja kauhistellaan vähähiilihydraattisen ruokavalion lihan ja kovien rasvojen mättämisestä, niin alla olevalla ohjeella täytän jo yli puolet omasta virallisesta päivittäisestä kasvisten saantisuosituksesta. Eikä muusiin meilläkään sulateta paketillista (à 200 g) kirnuvoita.

Empun muuzzijuuzzi

200 g juuriselleriä kuorittuna ja pilkottuna

500 g lanttua kuorittuna ja pilkottuna

kirnuvoita

ruususuolaa

(muskottikukkaa)

Jos haluat, että juurekset kypsyvät yhtäaikaisesti, pilko juuriselleri isommiksi paloiksi. Se kypsyy nopeammin kuin lanttu. Keitä juurekset pehmeiksi niukassa vedessä. Kaada vesi pois. Muusaa sauvasekoittimella tai perunapultilla. Lisää voita ja suolaa makusi mukaan. Syö heti pois jäähtymästä.

Lakritsinen paahtovanukas

Olen muutamaan otteeseen yrittänyt kokata paahtovanukasta eli crème brûlée'tä, mutta sanomattoman huonoin tuloksin. Yleensä vanukas on jäänyt nestemäiseksi litkuksi kerta toisensa jälkeen vaikka kuinka olen pitänyt kippoja uunissa. Viimeinkin tällä viikolla sain tämän sinällään nopean ja yksinkertaisen jälkiruoan onnistumaan. Tänään oli jo tehtävä toinen erä. Koska lakritsin makua ei voita mikään!

Reseptejä paahtovanukkaan tekoon on yhtä monta kuin kokkia. Oman reseptini pohjaksi ja hyväksi nyt toteamani ohjeen nappasin ikivanhasta Etiketti-lehdestä. Alkuperäisessä ohjeessa käytettiin vaniljatankoa, suklaata ja kaakaota, mutta minun omaani tulee lakritsijauhetta ja palmusokeria ilman kypsennyksen jälkeen lisättävää sokerikuorta.

Muutamia vinkkejä onnistumiseen: Ensinnäkin astioiden, joissa vanukasseos kypsennetään, on oltava tarpeeksi ohutta kivitavaraa. Toiseksi vesihauteena kannattaa käyttää hyvin lämpöä johtavaa materiaalia kuten metallia. Kolmanneksi mitään reseptin seoksista ei saa vatkata.

Lakritsinen paahtovanukas (kahdelle)

1 dl kermaa

1 dl maitoa

1 tl lakritsijauhetta

1 rkl palmusokeria (tai intiaanisokeria)

2 keltuaista

Kiehauta lakritsijauheella maustettu kerma-maitoseos. Anna maustua 5 minuuttia. Sekoita sillä välin keltuaiset ja sokeri toisiinsa, älä vatkaa. Lisää kerma-maitoseos keltuais-sokerimassaan hitaasti liruttaen hämmentäen samalla seosta, älä vatkaa. Annostele kahvikuppeihin tai vuokiin ja nosta kiehuvalla vedellä täytettyyn uunipannuun. Vettä tulee olla annosastioiden puoliväliin saakka. Kypsennä 30–40 minuuttia +150 asteessa. Nosta pois hauteesta ja jäähdytä. Karamellisoi pinta halutessasi.

Empun kanatagine

Jos pitää happamasta ja suolaisesta, tämä ruoka maistuu varmasti. Happamuus tulee säilötyistä sitruunoista ja sumakista. Suolaisuus puolestaan oliiveista ja säilötyistä sitruunoista. Vissiinkään ”oikeaan” tagineen ei sumakki kuulu, mutta olen sen verran innoissani sen makumaailmasta, että pakkohan sitä oli soppaan sotkea. Ohje on kiiressä itse kehitelty.

Kanataginen voi tarjoilla oikeaoppisesti kuskusin, bulgurin tai lättyleivän kanssa. Minä tarjosin sen riisin kera, sillä siippani ei voi sietää minkäänlaista rikottua vehnää. Oheen voi halutessaan tökätä myös luonnonjogurttia.

Kanatagine sumakilla (kahdelle)

400 g broileria tai kanaa (maukkaimpia paloja ovat reisipalat)

öljyä

1 pullea valkosipulinkynsi

1 keskikokoinen sipuli

1 tl juustokuminaa eli jeeraa

1 tl korianteria

ripaus chilijauhetta

(1 tl Ras el Hanout -mausteseosta)

2 dl vettä

1 rkl kanafondia

1 säilötty sitruuna

2 tl sumakkia

10 isoa vihreää oliivia

(suolaa)

Paloittele liha ja sipuli. Hienonna valkosipuli ja säilötty sitruuna. Kuullota kaikkia muita mausteita öljyssä, paitsi sumakki. Lisää sipulit ja kuullottele keskilämmöllä viitisen minuuttia. Lisää liha ja paista minuutti. Lisää vesi, fondi, sitruunasilppu ja sumakki. Anna hautua 20 minuuttia ja lisää oliivit. Kuumenna ja tarkista maku. Tarjoile höyryävän kuumana.

Lohta wasabikastikkeella ja kiinankaalilla

Minulla oli tämän viikon alussa puoli tuubia wasabitahnaa, puoli pönttöä turkkilaista jogurttia ja kalansyöntiongelma. Kaiken lisäksi (kalliit) wasabituubit eivät paketin käyttöohjeen mukaan säily jääkaapissakaan muutamaa viikkoa kauempaa. Jotain nopeaa, vähällä vaivalla keittiössä syntyvää piti valita, joten todella lyhyen internetin selailun perusteella valitsin Hellapoliisin reseptin pohjaksi omalle japanilaiselle lohelleni. Isoin muutos lienee se, että sekoitin itse nestemäisen teriyakityypisen mausteseoksen lohelle.

Japanilaista lohta wasabikastikkeen ja paistetun kiinankaalin kera (neljälle)

800 g lohifilee
teriyakikastiketta (chiliä, seesamiöljyä, inkivääriä, soijaa)

2 dl luonnonjogurttia
wasabitahnaa oman maun mukaan
1 rkl sitruunamehua

1 kg kiinankaalia
2–3 valkosipulinkynttä
2 rkl öljyä
2–3 rkl soijakastiketta

Sivele lohi teriyakikastikkeella. Paista +175 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia. Valmista sillä välin kastike. Sekoita luonnonjogurtin joukkoon wasabitahnaa. Lisää lopuksi joukkoon sitruunamehua.

Leikkaa kiinankaalista kanta ja suikaloi se. Hienonna valkosipulinkynnet veitsellä. Kuumenna öljy pannussa. Lisää kiinankaali ja valkosipuli. Paista käännellen kovalla lämmöllä muutaman minuutin ajan. Lisää joukkoon soijakastike.

Tatteja uunissa

On aivan pakko postata tämä maailman yksinkertaisin ja herkullisin tapa valmistaa sieniä uunissa. Yllättäen on kyse Jamie Oliverin ideasta. Yrttinä voi käyttää myös rosmariinia tai timjamia. Chiliä kannattaa laittaa reilusti, mikäli suu vaan kestää tulisuutta. Sen maku sopii todella hyvin sieniin.

Portobellosienet uunissa Jamien tapaan

portobellosieniä (tai ruskeita herkkusieniä)

1 valkosipulinkynsi murskattuna

hivenen chiliä

oliiviöljyä

sitruunamehutilkka

persiljaa

mustapippuria

suolaa

cheddaria (tai jotain hyvää kuorrutusjuustoa) paloina

Irrota jalat ja "kuori" sienet. Hiero mausteet sienten pintaan. Kuorruta cheddarilla. Paista grillivastuksella täydellä teholla noin 15 minuuttia.

Violetti kaalisalaatti

Löysin viimeinkin alueen ainoasta erikoisliikkeestä sumakkia. Purkissa luki, että käytetään salaatteihin ja voileipiin. Lähempi tarkastelu internetin ihmeellisessä maailmassa paljasti, ettei suomen kielellä ole juuri sumakkireseptejä. Siispä ihan itse säveltämään ja kokeilemaan vähän sitä sun tätä.

Voileipiä meillä ei sattuneesta syystä harrasteta, joten ruoan oli oltava jotakin salaattimaista. Kaalistahan sitä saa valmistettua huokeasti. Ja pavut sopivat melkein mihin tahansa salaattiin. Siinähän se resepti sitten jo olikin.

Sumakkia olen kokeillut tämän salaatin lisäksi kannen alla haudutettuihin lihapulliin ja broilerivartaisiin sekä jo täällä jakamaani tomaatti-papu-fetasalaattiin.

Sumakilla maustettu punakaali-papusalaatti

500–600 g punakaalia ohuina suikaleina

50 g punasipulia ohuina viipaleina

1 pkt valutettuja kidneypapuja

1,5 dl majoneesia

1,5 rkl etikkaa

1,5 rkl sumakkia

mustapippuria

suolaa

Sekoita kaaliin ja sipuliin etikka ja suola huolellisesti. Lisää majoneesi ja sumakki. Sekoita jälleen huolellisesti. Lisää mustapippuri ja pavut. Anna maustua jääkaapissa vähintään kaksi tuntia. Sekoita välillä ja tarkasta maku. Lisää tarvittaessa mausteita tai majoneesia.

Juusto-hirvipata

Siippani tuli viime viikonloppuna Miehen ikään eli hän on nyt virallisesti keski-ikäinen. Aikoinaan ensituttavuus kaustislaiseen juustopaistiin ei tehnyt häneen säväystä. Lihanpalaset maitotuotteessa eivät sytyttäneet ja hieman lämmennyt juustokin narskui hampaissa ikävästi. Nykyään mieheni rakastaa juustopaistia, kun käytän siinä vain tilkan kermaa ja muuten nesteenä lihalientä. Siispä synttäripäivän atriaksi valikoitui leipäjuustoa hyödyntävä pataruoka, juusto-hirvipata.

Ohjeen olen onkinut Kotilieden parhaat pihvit, paistit ja padat -kirjasta. Lihana voi käyttää hirven sijasta poroa. Venäläiset suolakurkut tuovat pataan ihan oman herkullisen happaman säväyksensä, niin erilainen on niiden maku verrattuna perinteisiin suolakurkkuihin.

Juusto-hirvipata

500 g hirvenlihaa palasina

voita paistamiseen

2 isoa sipulia

2 isoa porkkanaa

lihalientä

mustapippuria

2–3 (venäläistä) suolakurkkua

1 dl kermaa

300 g leipäjuustoa kuutioina

suolaa

Käristä lihat useammassa erässä kuumalla pannulla. Laita lihat, pilkotut porkkanat ja sipulit isoon pataan ja paistele hetki. Lisää lihalientä niin, että liha-kasvisseos ei aivan peity. Rouhaise päälle mustapippuria. Hauduta tunti ja lisää kuutioitu suolakurkku. Hauduta vielä tunti ja lisää sitten kerma. Kiehauta nopeasti ja lisää juusto. Nosta pois liedeltä ja tarkista maku. Lisää tarvittaessa suolaa.

Syksyn ilotulitusta lautasella

Se, että välttelee viljoja ja sokereita ei tarkoita automaattisesti valtavaa päivittäistä lihan mättämistä. Mitä kauemmin muutamaa hiilihydraattilähdettä on karttanut, sitä enemmän ruokavalio muuttuu kasvispainotteiseksi. Näin on ainakin meidän taloudessamme käynyt. Ennen kovin rehukammoinen miehenikin syö mukisematta linssit ja pavut, parsan ja superinhokkinsa kukkakaalin. Tosin yhä edelleen herraan uppoaa suomalaisen miehen perusvihannes, makkara.

Aikaisemmin ei olisi ollut mitenkään mahdollista, että päivän lämmin ateria olisi kasvisruokaa. Nyt lähestulkoon joka viikko yhtenä päivänä syömme kasvisaterian. Tällaisella aterialla hyväksi ja ennen kaikkea naminamiksi raaka-aineeksi ovat osoittautuneet palkokasvit. Niiden proteiinipitoisuus on hyvä ja hiilihydraattipitoisuus maltillinen. Mikään ei nimittäin ole turhauttavampaa kuin aterian jälkeinen ruokahumala, jolloin ei jaksa mitään muuta kuin pötkähtää vaakatasoon.

Mukavaksi tuttavuudeksi ovat osoittautuneet beluga-linssit, jotka näyttävät aivan kaviaarilta. Toinen suosimani palkokasvi on perinteinen kidneypapu, josta en tunnu saavan tarpeekseni.

Tämä kevyesti lihaa sisältävä linssi-juuressalaatti on runsaudessaan melkoinen syksyn sadon ilotulitus. Ohje on peräisin Etiketti-lehden tämän vuodennumerosta 3. Pekonin voi vaihtaa ilmakuivattuun kinkkuun. Appenzeller-juusto on melko voimakasta, joten jokin Valion fiinimmistä juustoista, kuten Kappeli tai Musta Salaneuvos maistuvat monelle varmasti salaatissa paremmin.

Paahdettu juures-linssisalaatti

2 porkkanaa

2 palsternakkaa

2 punajuurta

oliiviöljyä

suolaa

salviaa tai timjamia

1 dl beluga-linssejä

1 kasvisliemikuutio tai 2 tl fondia

2 dl vettä

2 tl hunajaa

100 g pekonia

100 g salaattisekoitusta

100 g appenzeller-juustoa

Kastike

2 rkl pinjansiemeniä

3/4 dl neitsytoliiviöljyä

1/2 dl siideriviinietikkaa tai vaaleaa balsamiviinietikkaa

1/2 tl suolaa

ripaus vastarouhittua mustapippuria

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Kuori ja lohko juurekset ja levitä ne leivinpaperoidulle uunipellille. Valuta juureksille öljyä ja mausta ne suolalla ja yrtillä. Paahda juurekset kypsiksi ja kauniin värisiksi uunin keskitasolla.

Valmista juuresten kypsyessä linssit. Huuhtele linssit hyvin juoksevan veden alla, tiheässä siivilässä. Keitä maustetussa vedessä kypsiksi.

Valuta paahdetuille juureksille tasaisesti hunaja ja lisää salvia sekä linssit. Sekoita hyvin.

Paista pekoni rapeaksi omassa rasvassaan, kuumassa pannussa. Imeytä pekonista ylimääräinen rasva talouspaperilla vuoratulla lautasella.

Huuhtele salaatti tarvittaessa ja kuivaa se salaattilingossa. Sommittele vadille salaattia, linssejä, juureksia ja pekonia. Asettele päälle vielä siivuja appenzeller-juustosta. Sekoita kastikkeen ainekset kulhossa. Valuta kastike salaatin päälle tai tarjoa se erikseen.

Hirveän hyvä hirvenluusoppa

Mieheni hankki tuttujen tutun kautta meille hirvenluita. Mitä muutakaan niistä sitten kokkaa kuin soppaa. Eipä sopasta sen kummempaa kuin mieheni sanoin: ”Kyllä se rouva osaa!”. Ohje alla on täysin itse väännetty.

Hirvenluusoppa

500–700 g hirvenluita

3–5 katajanmarjaa

1–2 laakerinlehteä

vettä

700 g kauden kasviksia, kuten lanttua, naurista, porkkanaa, juuriselleriä, savoijinkaalta, purjoa...

muutama kokonainen mustapippuri

suolaa

Keitä hirvenluita kattilassa katajanmarjoilla ja laakerinlehdillä maustetussa vedessä vähintään muutama tunti. Muista kuoria vaahto liemen pinnalta kiehumisen alussa. Pilko kasvikset keittokuntoon. Irrota lihat luista. Siivilöi liemi ja laita takaisin kattilaan. Lisää liemeen mustapippurit. Kypsennä kasviksia liemessä 15 minuuttia. Lisää lihat, mausta suolalla ja keitä, kunnes kasvikset ovat sopivan pehmeitä.

Kokeilinpa tätä: Béarnaisekastike

Mielestäni kastike ja liemi tekevät ruoan. Kymmenen vuotta sitten ilmestyneessä Jenny Dahlbergin ”lihavuuspamfletissa” Sopivasti lihava hän kirjan päähenkilönä hekumoi alati béarnaisekastikeella. Onhan se sangen hirvittävä yhdistelmä voita ja keltuaisia, joka rikkoo THL:n suosituksetkin mennen tullen.

Pussikastikkeena tai valmistuotteena en béarnaisekastiketta suuhuni appaisi, vaan itsehän tekemällä se oli todettava mistä Dahlberg tuolloin intoili. Sittemmin Dahlberg on ymmärtääkseni laihduttanut ja roimasti. Tuskin kuitenkaan syömällä tätä kastiketta.

Mutta joo – ymmärrän nyt täysin, miksi béarnaisekastike on hyvää. Tosin joka päivä en sitä söisi. Se helpottanee THL:nkin setien ja tätien tuskaa minunkin kohdaltani.

Ohje on kotoisin Yhteishyvän Ruoka-sivustolta.

Béarnaisekastike (4 annosta)

200 g voita

1 rkl hienoksi silputtua sipulia

5 kokonaista mustapippuria

1 tl kuivattua rakuunaa

0,5 dl valkoviinietikkaa

0,5 dl vettä

3 kananmunankeltuaista

1 rkl silputtua tuoretta persiljaa

Leikkaa huoneenlämpöinen voi pieniksi kuutioiksi. Mittaa sipuli, pippuri, rakuuna, etikka ja vesi kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä ilman kantta, kunnes nestemäärästä on puolet jäljellä. Siivilöi liemi teräskulhoon ja nosta kulho kiehuvaa vettä sisältävän kattilan päälle. Lisää keltuaiset ja vatkaa voimakkaasti, kunnes kastike sakenee. Lisää voi muutama kuutio kerrallaan koko ajan vatkaten. Kun kaikki voi on sekoittunut, nosta kulho pois kattilan päältä. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa ripaus suolaa. Mausta persiljalla.