Keski-Pohjanmaalla veripalttua eli
rössyä eli roppanaa eli lepäkästä kutsutaan kampsuksi.
Tyypillisin ruoka, johon kampsua kotiseudullani käytetään, on
kampsupaisti. Kampsupaisti ei ole nimestään huolimatta paistia vaan
keittoa. Etelä-Pohjanmaan Järviseudulta kotoisin oleva siippani
tosin tuntee taasen kampsupaistin nimenomaan kampsukeittona.
Alkuperäisessä ohjeessa kampsu
tarjotaan liemessä sianlihan ja perunoiden kera. Koska taloutemme
välttelee useammastakin syystä hiilihydraatteja, korvasin perunat
lanttukuutioilla. Nauris sopisi paistiin luultavasti yhtä lailla.
Kampsua ei ihan joka kaupasta edes löydä, joten päätin suosiolla
jättää sen ainoan tarjolla olevan vaihtoehdon – Tapolan
veripaltun – ostamatta ja valmistaa itse kampsun. Mikäpä sen
parempaa ajanvietettä kaatosadepäivänä kuin koko päivän kestävä
kokkaus.
Ensimmäisestä kampsustani tuli pehmeää. Lapsuuden kampsupaistissa oli aina purutuntumaa, vaikka kampsukimpaleet olivat
lilluneet pottujen keitinvedessä jo jonkin aikaa. Kaikkinensa ensimmäisen kampsupaistini maku oli
erittäin mieto ja siitä tuntui jokin puuttuvan. Oliko se puuttuva
ainesosa sitten sipuli vai pippuri?
Kampsupaisti
Kampsu
0,5 l verta
3 dl vettä, maitoa tai olutta
psylliumia TAI 2 dl ohra- tai
ruisjauhoja
(1 kananmuna, jos käytät psylliumia)
1 tl suolaa
0,8 kg paistettua ja paloiteltua possun
uunilihaa
lanttua TAI perunaa
vettä (käytä possun paistosta
irronnut liemi)
suolaa
Sekoita veri, neste ja psyllium TAI
jauhot. Anna turvota 1–2 tuntia. Vatkaa joukkoon kananmuna
tarvittaessa. Mausta suolalla. (Kampsuohjeissa käytetään myös
hienoksi hakattua ja kuullotettua sipulia. Sen voi lisätä tässä
vaiheessa.)
Kaada kampsu leivinpaperilla vuorattuun
tai erittäin hyvin voideltuun suorakaiteen muotoiseen leipävuokaan.
Peitä foliolla ja kypsennä 200 asteessa reilu tunti. Kokeile
puutikulla kypsyyttä. Mikäli tikkuun tarttuu taikinaa, jatka vielä
paistamista.
Anna kampsun jäähtyä vaikkapa
seuraavaan päivään asti. Paloittele suupaloiksi.
Keitä lantut tai perunat kypsiksi
vedessä. Lisää possunliha ja kampsu. Mausta ja kiehauta.
Mä olin ihan unohtanu että tämmöstäkin on olemassa! Muistelisin että mummu tykkäs kampsukeitosta. Ite taidan olla liian ranttu, en oo tohtinu maistaakaan....
VastaaPoistaSulla on ihanan monipuolinen blogi! Kivaa viikonloppua!
Kampsupaistia syötiin jopa ala-asteella. Tietysti myös hoitopaikassa ja mummulla. Luultavasti nyttemmin on jäänyt tämäkin perinneruoka koulujen listalta pois. Ja aina on kelevannu mulle! Ei mitään herkkulempiruokaa, mutta huomattavasti parempaa minun makuuni kuin lasten ikisuosikki makaronilaatikkko. Yaiks se munamaito ja lötköt makaronit!
VastaaPoista