Sunnuntai on muodostumassa
keittiössämme keittopäiväksi jostain selittämättömästä
syystä. Milloin on kaalikeittoa, pinaattikeittoa, kanakeittoa tai
niin kuin tänään sienikeittoa. Onko se sitten tarvetta siirtyä
kevyemmin eväin seuraavan viikkoon?
Sienikeittoa ei oikeastaan ole
mielestäni järkevää vääntää kaupan (herkku)sienistä, vaan
siihen tarkoitukseen kelpaa vain kunnon luonnosta poimittu lakkipää,
vaikkapa näöltään pikkuruinen, mutta maultaan vankka
suppilovahvero. Kiitos sienestävän äitini, muutamia annoksia
suppilovahveroita ja rouskuja kulkeutuu yleensä useampaan otteeseen
talven varrella meidänkin pakastimeemme. Viime vuoden viimeisistä
rouskuista tein juhannukseksi salaattia (kovin kesäistä!) ja tänään
oli suppisten vuoro. Kohtahan näitä herkkuja on taas saatavilla
metsistä.
Suppilovahverokeitto (kahdelle)
noin 3 dl suppilovahveroita, tuoreita
tai pakastettuja
1 pieni sipuli TAI 1 kesäsipuli
varsineen
voita
1 l kanaliemeä
vastarouhittua mustapippuria
tilkka kuohukermaa
150 g maustamatonta, täysrasvaista
sulatejuustoa
(suolaa)
(jos haluat suurustaa keiton, muutama
rkl vehnäjauhoa tilkkaan kylmää vettä ajaa asian)
Paista silputtua sipulia ja
paloiteltuja sieniä voissa kattilassa, kunnes enin neste on
haihtunut. Lisää liemi ja pippuri. Anna kiehua muutama minuutti.
Lisää kerma ja sulatejuusto. Anna kiehua hiljakseen ja sekoittele
välillä, kunnes sulatejuusto on sulanut. (Lisää suurus ja
kiehauta kunnolla.) Maista ja lisää suolaa tarvittaessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti