Makkara-myskikurpitsavuoka

Vakiomarketistamme on viime syksystä lähtien saanut myskikurpitsaa. Aika monipuolinen kasvis on tämä kypsennettynä miedohkon ja täyteläisen makuinen kaveri. Siitä saa valmistettua vaikka mitä; soppaa, lisäkettä ja pääruokaa. Kahden hengen taloudessa yksi myskikurpitsa riittää useampaankin ruokaan. Olen säilyttänyt kurpitsan puolikkaan muovipussissa jääkaapissa. Näin se on säilynyt ainakin pari päivää täysin käyttökelpoisena.

Työviikon päätteeksi päätin tehdä nopeaa yhden vuoan ruokaa isoon nälkääni. Resepti on Good Food Chanelista ja muokkasin sitä jälleen kerran omaan ruokafilosofiaani sopivaksi. Tämä ruoka todellakin valmistuu hetkessä, joten ei ole mitään syytä turvautua kaupan valmislihapulliin tai purkkihernekeittoon. Täyttä selvyyttä minulla ei ole siitä, pitäisikö myskikurpitsa kuoria. Olemme syöneet sen kuorineen, koska raakana kurpitsaa ei kuitenkaan syödä.

  

Makkara-myskikurpitsavuoka (kahdelle)

5–6 siskonmakkaraa

1 punainen chili hienonnettuna

450 g myskikurpitsaa pilkottuna kuutioiksi, kuori kurpitsa halutessasi

1 iso punasipuli lohkottuna

10 kirsikkatomaattia

oliiviöljyä

suolaa

mustapippuria

korianteria

Laita chili, kurpitsakuutiot, sipulilohkot ja kokonaiset tomaatit laakeaan uunivuokaan. Mausta reilulla määrällä öljyä, suolaa, pippuria ja korianteria. Sekoita hyvin. Lisää makkarat ja tökkää 200-asteiseen uuniin keskitasolle puoleksi tunniksi.

Kukkakaaligratiini

Mieheni ehdoton inhokki mämmin lisäksi on kukkakaali. Lapsuuden kesäkeittopakot ovat saaneet hänet kammoksumaan mielestäni melko harmittoman makuista kasvista. Koska emme syö perunaa, on päivittäinen lisäke kehiteltävä kaaleista, kurpitsoista, nauriista tai lantusta. Arvata saattaa, että kukkakaalipäivät ovat miehelleni tuskaa. Mutta kyllä sen saa häneen uppoamaan, kun marinoi kukinnot kermalla, juustolla ja suolalla.

Kukkakaaligratiini sellaisenaan on melko tylsä, mutta Good Food Channelin ohjeessa sekaan tulee muun muassa sinappia, pekonia, kurpitsan ja auringonkukan siemeniä sekä sitruunankuorta. Tein annoksen jonkinkin verran muokattuna, alla siis minun tulkintani asiasta.

Kukkakaali-pekoni-sinappigratiini

700 g kukkakaalia kukintoina

4 dl maitoa

2 tl (täysjyvä)sinappia

120 g kermajuustoa tai sulatejuustoa (maustettu on plussaa)

100 g pekonia tai pancettaa

1 sitruunan kuori raastettuna

2 tl auringonkukan siemeniä

2 tl kurpitsan siemeniä

50 g juustoraastetta kuorruttamiseen

Keitä kukkakaalin kukintoja viisi minuuttia suolavedessä. Valuta ja kaada voideltuun vuokaan. Kuumenna maito ja lisää juusto. Sekoittele kunnes juusto on sulanut. Lisää sinappi ja sitruunankuori. Nosta jäähtymään hieman. Paista pilkotut pekonit kevyesti ja lisää siemenet. Kaada maitokastike vuokaan kukkakaalin päälle ja lisää vielä pekoni-siemenseos. Ripottele pinnalle juustoraaste ja paista 200 asteessa 30 minuuttia.

Chilimantelit

Tutustuin tänään paljon avokadopastareseptillään julkisuutta saaneen Hanna ja Alexander Gullichsenin Safkaa – parempaa arkiruokaa -kirjaan. Koska olemme pastan suhteen ruokarajoitteisia, avokadopastaa tuskin tulee tämän blogin postauksiin aivan heti, jos koskaan.

Mutta mutta – kirjan chilimantelit kuulostivat hyviltä. Samantyyppisiä pähkinänaposteltavia ovat kokanneet ainakin Nigella Lawson ja Jamie Oliver. Aina ne ovat jääneet kokeilematta, mutta nyt tempaisin hääpäivän kunniaksi. Onhan se taas koko päivä mennyt ruoan parissa kokatessa ja tuotekehitysprojektia tehdessä. Mutten valita! Teen tosiaan työtä asian parissa, jota rakastan ainakin toiseksi eniten maailmassa.

Chilimantelit

2 punaista chiliä

1 rkl oliiviöljyä

2 dl kuorittuja manteleita tai cashewpähkinöitä

1 tl suolaa

Pilko chilit ja paista niitä öljyssä pannulla, kunnes ne alkavat rusehtua. Lisää mantelit. Älä jätä pähkinöitä vahtimatta. Kun mantelit alkavat tummua, lisää suola. Sekoittele hiljakseen vielä muutama minuutti. Syö sellaisenaan tai käytä esimerkiksi salaatin höysteenä.

Naudanliha-pähkinäwokki

Wokit ja pastakastikkeet olivat ensimmäiset ruokarakkauteni. Vuosia sitten, silloin kun aloin seurustella nykyisen aviomieheni kanssa, kopioin jostain kirjaston wokkikirjasta muutaman ohjeen. Ne olivat ensimmäisiä keräämiäni reseptejä Valion pastakastikekirjan ohjeiden lisäksi. Wokkireseptien ongelmana oli aikoinaan ”eksoottisten” raaka-aineiden puute ja senpä tähden olen autuaasti unohtanut nuo reseptit.

Jääkaapissa köllötti jämät varsisellerinipusta ja paketti naudanlihasuikaleita. Kuinkas ollakaan, salaista reseptikansiotani selaillessani, löysin kokeilematta jääneen naudanliha-pähkinäwokin ohjeen. En muista, mikä kirjan nimi tai tekijä lienee. Ohjettakin muokkailin pienesti omaan makuuni ja alla lopputulos.

Naudanliha-pähkinäwokki (kahdelle)

350 g naudanlihasuikaleita

1 rkl soijakastiketta

1 rkl seesamiöljyä

2 tl sichuaninpippuria murskattuna

1 rkl tuoretta inkivääriä raastettuna

1 iso valkosipulinkynsi murskattuna

70 g paahdettuja cashewpähkinöitä (ei suolattuja)

3 varsisellerin vartta viipaloituna

Marinoi lihaa 20 minuuttia soijakastikkeen, seesamiöljyn, pippurin ja inkivääriraasteen seoksessa. Ruskista liha wokissa kovalla lämmöllä nopeasti. Nostele pois pannulta. Lisää wokkiin valkosipuli, pähkinät ja varsiselleri. Kypsennä niitä kohtalaisella lämmöllä muutaman minuutin ajan. Lisää lihat ja kuumenna. Tarjoa lisäkkeenä wokkivihanneksia, nuudeleita, riisiä tai vaikkapa parsakaalia.

Munakoisocaponata

Vaikka nyt ei todellakaan ole paras aika nauttia munakoisoruokia, päätin kokeilla brittiläisen Good Food Channelin kautta löydettyä caponata-ohjetta. Kyseisen nettisivuston ruokakuvat saavat minut aina ”sortumaan” ja klikkaamaan auki itse reseptin. Jopa sivuston makeiden herkkujen kuvat saavat minut katsomaan ohjeet. Liian herkullisia kuvia siis.

Kokatessani tätä epäilin ohjeen vähämausteisuutta. Turhaan. Kaprikset, oliivit ja viinietikka tuovat ruokaan aikatavalla makua. Jos pelkkä kasvisruoka vaikuttaa liian kevyeltä, voi sen ohella nauttia lihaa, kalaa tai juustoa.

Munakoisocaponata

oliiviöljyä

2 munakoisoa isoiksi kuutioiksi leikattuna

3 varsisellerin vartta ruodit poistettuina ja hienoksi viipaloituna

1 isohko sipuli hienonnettuna

150 g vihreitä oliiveja kolmeen osaan viipaloituina

30 g kapriksia (enemmänkin voi laittaa, jos tykkää)

200 g paseerattua tomaattia

0,5 dl hyvälaatuista valkoviinietikkaa

suolaa ja mustapippuria

keitettyjä kananmunia

Paista erissä öljyssä munakoisokuutiot kullankeltaisiksi. Ripottele suolaa päälle ja laita sivuun. Kuullota varsiselleri ja sipuli pehmeäksi. Voit halutessasi ryöpätä varsisellerin ennen kuullotusta. Lisää pannulle oliivit, kaprikset, tomaatti ja viinietikka. Mausta mustapippurilla ja suolalla. Anna kuumeta ja lisää joukkoon munakoisokuutiot. Kuumenna ja keitä muutama minuutti. Tarjoa kananmunien kanssa.

Juures-jauhelihavuoka

Voikos paremmin käyttää jääkaapin jämiä kuin sotkimalla ne sekaisin ja työntämällä uuniin? Tämä cottage pie -ruoasta innoituksensa saanut aikaansaannos vaatii jonkin verran pilkkomista ja keittämistä, mutta isommalle porukalle tehtäessä hommaa nopeuttaa monitoimikoneen käyttö.

Perinteisesti lihaseos on kuorrutettu perunalla, mutta lopputulos on yhtä maukas muillakin mukuloilla. Lihaseoksen voi maustaa haluamillaan mausteilla, mutta worcestershire-kastiketta en suosittele jättämään pois. Kastike on sellaisenaan aika tylyn makuista, mutta muiden raaka-aineiden sekaan lisättäessä ja marinadeissa sen maku pääsee oikeuksiinsa. Punaviinin voi jättää pois, mutta pikku loraus tuo mukavaa pyöreyttä ”piiraan” makuun.

Emppu's Cottage Pie (kolmelle)

400 g jauhelihaa (sikaa, nautaa, lammasta)

1 keskikokoinen keltasipuli

2 porkkanaa

2 varsisellerin vartta

timjamia

salviaa

mustapippuria

suolaa

3 rkl worcestershire-kastiketta

2 dl lihalientä

loraus punaviiniä

500 g lanttua, selleriä, palsternakkaa

loraus kermaa

20 g voita

muskotinkukkaa

suolaa

voimakasta juustoraastetta, kuten goudaa tai cheddaria

Pilko päälle tulevan juuresseoksen juurekset ja keitä kypsiksi kiehuvassa vedessä. Lisää voi ja kerma sekä mausteet ja muusaa hyvin. Jätä odottamaan.

Pilko jauhelihan sekaan tulevat kasvikset. Paista jauheliha ruskeaksi pannulla. Ota jauheliha pois pannulta ja pane tilalle lihasta jääneeseen rasvaan tirisemään kasvikset. Mausta yrteillä, pippurilla ja suolalla ja anna kasvisten ottaa hieman väriä. Lisää sekaan jauheliha ja lisää Worcestershire-kastike, lihaliemi ja loraus punaviiniä. Keittele hiljakseen 20 minuuttia.

Kaada jauhelihasoosi isoon uunivuokaan ja levitä päälle juuresmuusi. Ripottele päälle vielä juustoraaste ja paista uunissa 175 asteessa noin puoli tuntia.

Lanssonin kiusaus

Maailman yksinkertaisimpiin ja maukkaimpiin ruokiin kuuluu mielestäni Janssonin kiusaus. Kun aikoinani kokkasin tätä herkkulootaa ensimmäistä kertaa, olin aivan äimän käkenä makuelämyksestä. Söimmekin kiusausta hetken aikaa joka viikko.

Nyttemmin kiusausta ei ole tullut tehtyä, koska peruna ei kuulu enää ruokavalioomme kuin satunnaisesti. Tuolloinkin yleensä peruna on lastuina tai ranskalaisina, joihin mieheni on yhä edelleen ihan hulluna. Perunan on korvannut ruokapöydässämme lanttu ja nauris, joista jälkimmäisen saatavuus ei aina ole kovin hyvä.

Koska kalaruokia pitäisi viikoittain nauttia, niin päätin kokeilla kiusauksen tekoa lantusta. Ruoan nimeksi tuli tietysti Lanssonin kiusaus. En tiedä sitten, kuka se Lansson on... Eikös kuitenkin Janssonin taustalla ole joku todella elänyt ihminen?

Lanssonin kiusaus (2–3 hengelle)

pari reilua lanttua suikaloituna

1 iso keltasipuli silputtuna

1–2 rasiaa anjovis- tai janssoninfileitä (säilytä liemi)

3 dl kermaa

Höyrytä lanttusuikaleita noin 10 minuutin ajan. Laita puolet suikaleista vuokaan. Lisää sipulisilppu ja kalafileet. Fileitä voi käyttää oman maun mukaan. Laita loput lanttusuikaleet päällimmäiseksi. Kaada vuokaan kalojen liemi ja kerma. Kypsennä 200-asteisessa uunissa tunti tai kunnes loota on kypsää. Painele laatikon pintaa paistamisen aikana muutamaan otteeseen, jotta päällimmäiset lanttusuikaleet eivät kuivu. Tarjoa säilykepunajuurien kanssa.

Panna cotta teeluumuilla

Meillä joulu vietettiin muutamaa päivää aikaisemmin kuin virallinen kalenteri sanoi. Uusi vuosi jätetään jopa kokonaan viettämättä. Molemmista kiitos mieheni kolmivuorotyön hoitoalalla. Aina välillä vähän hymyilyttää muun muassa kaupan alan ihmisten ryöpytykset sunnuntaitöistä. Hoitohenkilöstö, paloväki ja poliisit ovat pyhäisin aina töissä, oli joulu, juhannus tai pääsiäinen. Varsinkin lapsettomat sellaiset.

Mutta asiaan: Emme syöneet jouluna mitään makeaa lukuun ottamatta lakritsi- ja SalmiakkiMix-pussia. Välipäivinä bongasin Market Kitchenistä melko maukkaan oloisen panna cotan ohjeen. Muutenkin kyseinen jälkiruoka on ollut opinnoissani hyvin pinnalla tänä syksynä.

Panna cotassa on hienointa se, että raaka-aineet ovat yksinkertaisia ja halpoja. Myös valmistus on helppoa, jos vähän soveltaa alkuperäistä ohjetta. Tämä panna cotta tarjotaan Earl Grey -teessä ja brandyssä marinoitujen kuivattujen luumujen kanssa. Käytin makeutukseen kookospalmusokeria, joka oli todella yllättävä tuttavuus. Kuvan panna cotan rusehtavuus johtuu juuri palmusokerista. Kookospalmusokeri ei ole yhtä makeaa kuin tavallinen sokeri, mutta se maistuu muuten enemmän. Eikä ihme, sillä se sisältää ravintoaineita, toisin kuin tavallinen sokeri. Suosittelen ainakin kokeilemaan.

Panna cotta teeluumuilla (kaksi annosta)

Luumut

6 sokeroimatonta kuivattua luumua

roiskaus brandya (mitä makeampi, sen parempi)

1 dl Earl Grey -teetä (sellaisenaan, ilman maitoa ja sokeria)

Panna cotta

2 dl kuohukermaa
2 rkl maitoa

palanen vaniljatankoa halkaistuna

½ sitruunan kuori raastettuna

(kookospalmu)sokeria maun mukaan

1 liivatelehti

Laita luumut marinoitumaan brandyyn ja teehen vähintään kuudeksi tunniksi.

Keitä kermasta puolet, maitoa, vaniljatankoa ja sitruunan kuorta hiljalleen 10 minuuttia. Liota sillä välin liivate kylmässä vedessä. Purista liivatelehti kuivaksi. Liota se kermaseokseen. Pane jäähtymään jääkaappiin. Sekoittele välillä. Nouki vaniljatanko pois, kun seos jää lusikan selkäpuolelle. Lisää loppuun kermaan sokeri ja vaahdota. Yhdistä seokset. Kaada sopiviin astioihin ja anna jähmettyä ainakin pari tuntia jääkaapissa. Tarjoile luumujen kera.

Tulinen kalajambalaya

Huh hu! Mitä muutakaan voi sanoa kalareseptistä, jonka neljän hengen annokseen tulee peräti neljästä viiteen habaneroa. Kielen makuhermot täytyvät olla melkoisen treenatut chilille ja sen sisältämälle kapsaisiinille, jos ohjetta pysyy noudattamaan kirjaimellisesti. Itse olen käyttänyt muutaman pienen kuivatun siivun habaneroa ja tulisuutta on ollut minun makuuni juuri sopivan tuntuvasti. Siipalla on sen verta kovempi suu, että hän kestäisi tulisempaakin kalajampsaa.

Kalajampsa on kiitollinen kalaruoka valmistaa, koska mauttomaan seitiin saa tällä tavoin kovastikin puhtia. Pataan voi nakata melkein mitä tahansa kalaa ja äyriäisiä, paitsi kirjolohta ja silakkaa. Ohje on Michael Harwoodin kirjasta Pirullisen kuuma chilikirja.

Tulinen kalajambalaya (neljälle)

kasviöljyä paistamiseen

2 valkosipulinkynttä hienonnettuna

1 iso sipuli silputtuna

4–5 Habaneroa tai Scotch Bonnet -chiliä siemenet poistettuna ja silputtuna

2 sellerinvartta silputtuna

1 vihreä paprika palasina

1 punainen paprika palasina

2 rkl tomaattipyreetä

2½ dl kalalientä

400 g tomaattimurskaa

1 tl worcestershiren kastiketta

1 tl meiramia

1 tl oreganoa

suolaa ja mustapippuria

300 g kalaa suupaloina

100 g katkarapuja

Kuumenna öljy isossa kattilassa. Kuullota sipuleita, chiliä ja selleriä viitisen minuuttia. Lisää paprikat ja paista vielä kolme minuuttia. Lisää tomaattipyree, tomaattimurska, kalaliemi ja mausteet. Keitä 20 minuuttia hiljakseen. Lisää kala ja äyriäiset. Kuumenna kiehuvaksi ja tarkista maku. Tarjoa salaatin ja vaikkapa riisin kera.

Ei se perinteinen poronkäristys

Poroa tulee syötyä aivan liian vähän siihen nähden, kuinka helppoa sitä on saada verrattuna esimerkiksi hirvenlihaan. Tosin nykyään kauppojen pakastehyllyiltä näilläkin leveysasteilla voi poimia saksanhirveä ja suomalaisen hirven jauhelihaa.

No, minäpä sitten päätin tehdä sunnuntaipäivälliselle poronkäristystä. Perinteinen poronkäristys pelkkine voineen ja natriumklorineideen on hyvää ja jokaisella kokilla on oma tapansa tehdä se maukkain käristys. Tällä kertaa tein porosoosin Makupalojen herrojen Kesäkeittiö-kirjan Pippurinen porohöystö -reseptin mukaan hieman soveltaen.

Punaviiniksi kannattaa valikoida sellaista rypälemehua, jota pystyy juomaan muutenkin. Viiniä ei kannata myöskään läträtä höystöön liikaa, koska haihtumisestaan huolimatta maku jää ja saattaa pahimmillaan peittää kaiken muun alleen. Lisäkkeeksi sopii mitä parhaiten lanttu- tai naurismuusi.

Pippurinen porohöystö (neljälle)

n. 1 kg poronkäristyslihaa

voita

1/2 pl punaviiniä

2–3 dl lihalientä

1 pkt pekonia

sipulia

rouhittua mustapippuria

Kastike:

5 dl kermaa

2 rkl soijaa

1 rkl puolukkahyytelöä tai kokonaisia puolukoita

herkkukurkkua paloina

puolukoita koristeluun

Ruskista poronliha ja pekoni pienissä erissä käyttäen tarvittaessa voissa. Lisää pataan lihalientä, punaviini ja pippuria. Hauduta niin kauan, että neste on lähes kokonaan haihtunut.

Tee kastike erikseen: kaada kattilaan kastikeainekset ja hauduta, kunnes kastike sakenee, tarkista maku. Laita tarjoiluastian pohjalle kastike ja herkkukurkkupalat, päälle poronliha, koristeeksi puolukoita.