tiistai 28. marraskuuta 2017

Täytetty leipä Mestarikokki-korttien malliin

Tein jokunen kuukausi sellaisen löydön kirpparilta, että! Ruokaohjekerhon Mestarikokki -korttisarja lähti meille viidellä eurolla. Tosin sarjani ei ole täydellinen, mutta ainakin alkuun pääsee.

Muutaman seikan olen jo korteista havainnut. Hedelmän ja suolaisen kinkun tahi kalan liittoa ei pidä pelätä. Ruotsalainen Den bruna maten -blogi, jossa kokeillaan Mestarikokki-reseptit lävitse, tarttui ennakkoluulottomasti esimerkiksi kinkkubanaaneihin.

Toiseksi, Kaiken suolaisen ruoan mausteiksi riittävät suola ja valkopippuri. Ja viimeisenä, näiden ruokien valmistamiseen ei mene kauaa, joka ihmetyttää suuresti. Todellista ”valmiiksi 15 minuutissa”, toisin kuin Jamie O:n vastaavat keitokset.

Tämä täytetty leipä on otsikoitu Iltapala elokuvien jälkeen (osio 14, kortti numero 8). Ihan oikeasti toimii. Kortin mukaan ”voileipä on melkein kuin 'oikea' illallinen”.


Iltapala elokuvien jälkeen
 
1 viipaloitu vaalea vuokaleipä (pieni paahtoleipä käypi hyvin)
100 g voita tai margariinia
1 rkl sinappia
1 rkl ketsuppia
½ dl kermaa
1 ½ dl juustoraastetta
½ nippu persiljaa hienonnettuna
8 viipaletta kevyesti savustettua kinkkua
2 tomaattia viipaleina

Notkista rasva ja sekoita siihen ketsuppi, sinappi, juusto, kerma ja persilja. Levitä ¾ maustevoista leipien päälle ja yhdistä ne panemalla kinkku- ja tomaatti viipale väleihin. Pane tuplavoileivät vieri viereen folioituun leipävuokaan ja levitä loput maustevoista päälle. Paista uunissa 225 asteessa 20 minuuttia.

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Pesto-lehtikaalilasagnerullat

Elän työvuoden kiireisintä aikaa, joten tämä blogin pitäminen on vähän jäänyt. Ja kaiken näköistä muutakin häslinkiä on piisannut.

Muutamana viikonloppuna olemme herkutelleet tällä lasagnerullavuoalla. Huomattavasti herkumpaa kuin GRV:n tortellinivuoka, jota sitäkin testasin mennä perjantaina. Se ei todellakaan iskenyt makuhermoon. Minun ja lehtikaalin ystävyys sinetöitiin mappi Ööhön tuon reseptin avulla, vaikka lasagnerulliin se sopii ihan hyvin.

Lehtikaali kaikesta saamasta hypetyksestään huolimatta on mielestäni melko mauton ja vaatii paljon työstämistä, jotta siitä saa jotain kelvollista. Tosin näyttävä lehdykkähän lehtikaali on ja pitää kypsennettäessä värinsä. Mistähän johtuu, että kaikki terveellinen vihreä maistuu pahvilta... Ainakin sellaisenaan?

P.S. Lehtikaalin voit korvata valmiiksi pilkotulla pakastepinaatilla. Muista vain sulattaa pinaatti hyvissä ajoin.


Pesto-lehtikaalilasagnerullat

150 g ryöpättyä lehtikaalia suikaleina
10 lasagnelevyä (tuoreena tai kuivattuna)
125 g ricottaa
1 kananmuna
90 g vihreää pestoa
150 grammaa voimakasta juustoraastetta
2 rkl voita
2 rkl vehnäjauhoa
3,5 dl maitoa
suolaa
mustapippuria

Soseuta lehtikaali sauvasekoittajalla tai monitoimikoneella. Lisää sekaan kananmuna, ricotta ja puolet pestosta ja juustoraasteesta. Mausta vielä suolalla ja mustapippurilla. Sekoita hyvin.
Kiehauta isossa kattilassa vettä ja lisää reilusti suolaa. Keitä lasagnelevyt muutamssa erässä taipuisiksi. Huolehdi, että vesi pääsee levyjen väliin. Muuten lopputuloksena on yksi iso lasagnelevyklimppi. Valuta lsagnelevyt ja asettele leivin/voipaperille täyttämistä varten.
Sulata voi pienessä kasarissa. Lisää vehnäjauhot ja sekoita tasaiseksi tahnaksi. Kypsennä noin minuutti. Lisää maito pienissä erissä sekoittaen hyvin. Kiehauta ja anna kypsyä miedolla lämmöllä muutama minuutti. Ota pois levyltä ja lisää loput pestosta. Mausta tarvittaessa suolalla ja mustapippurilla.
Laita kastiketta voidellun uunivuoan pohjalle ohut kerros. Levitä ricotta-pesto täyte lasagnelevyille ja rullaa pötköiksi. Nostele vierekkäin vuokaan. Levitä kastike tasaisesti rullien päälle. Ripottele loppu juusto päälle ja laita folio vuoan päälle. Kypsennä 20 minuuttia 200 asteessa. Ota pois folio ja kypsennä vielä 15–20 minuuttia, kunnes pinta on kullanruskea.

keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Palsternakkakeitto

Kuinka ihanaa onkaan, kun saa tuoreita kokonaisia juureksia, kuten juuriselleriä, naurista ja palsternakkaa.

Poimin keväällä useamman Mysi Lehtisen keittokirjan kirjastosta. Rouva oli minulle ihan tuntematon suuruus ennen kuin luin hänestä Glorian ruoka & viinistä. Mysillä on lempeä tapa kirjoittaa ruokaohjeensa. Ruoanlaitto kun ei ole kuitenkaan niin vakavaa.

Käden käänteessä -kirjasta otin talteen tätä syksyä varten mainion palsternakkakeiton ohjeen.  Ja ihan oikeesti, keitto on törkeän hyvää! Vaatimattoman ulkonäön ei saa antaa pettää. Vielä kun malttaa pyydystää ranskalaisen Cantadou-piparjuurijuuston tähän. Valion piparjuurituorejuustolla ei onnistu yhtä hyvin.


Mysin mainio palsternakkakeitto

1 keltasipuli
öljyä ja voita paistamiseen
n. 150–200 g palsternakkaa
valkopippuria
7 dl kasvislientä
1 dl oikeaa kermaa
n. 100 g Cantadou-piparjuurijuustoa

Silppua sipuli ja kuutioi kuorittu palsternakka. Kuumenna rasvat kattilassa, lisää sipuli ja kuullota sitä koko ajan käännellen. Lisää palsternakka ja valkopippurirouhe. Kääntele vielä ja lisää kuuma kasvisliemi. Kiehuta hyvällä lämmöllä noin 15 minuttia. Soseuta. Lisää kerma ja juusto. Sekoita hyvin ja kiehauta ilman kantta. Nosta pois liedeltä ja laita kansi päälle. Anna oleutua hetken ennen tarjoilua.

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Punaherukkainen Brita

Syksy on tullut – valitettavasti. Eikä sitä kesää oikeastaan koskaan tullutkaan. Punaherukoita kyllä tuli ikivanhaan tonttimme perällä yksin elelevään puskaan.

Olen kesästä asti ollut aivan innoissani itsetehdystä marengista. Brita-kakku oli täysin vieras kakkarainen minulle, olin kuullut vain nimen. Tätä gluteenitonta punaherukka-Britaa on tehty jo muutamaan otteeseen viikonloppujen kunniaksi. Hapan ja kirpeä punaherukka taittaa kivasti muuten niin makeaa marenkia ja pohjaa.

 
Punaherukka Brita

Pohja
3 keltuaista
1 kananmuna
100 g sulaa voita
1 dl sokeria
2 dl perunajauhoa
2 dl mantelijauhetta

Marenki
3 valkuaista
1 ½ dl tomusokeria

Täyte
1 ½ dl kermaa
200 g maitorahkaa
punaherukoita
1 rkl vaniljasokeria

Vaahdota rasva ja sokeri. Vatkaa joukkoon keltuaiset ja yksi kokonainen kananmuna yksi kerrallaan. Lisää perunajauho ja mantelijauhe. Sekoita huolellisesti. Levitä taikina leivinpaperille uunipellille. Ei haittaa vaikkei taikina levene pellin levyiseksi. Tärkeintä on, että levy on suorakaiteen tai neliön muotoinen.
Vaahdota valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja vatkaa sokeri vähitellen joukkoon. Kun seos muodostaa piikkejä ja on kiiltävää, levitä se pohjataikinan päälle.
Paista kakkua 175-asteisessa uunissa 25–30 minuuttia, kunnes marenki on kauniin vaaleanruskeaa. Anna jäähtyä. Vatkaa kerma löysäksi vaahdoksi ja mausta vaniljasokerilla. Puolita jäähtynyt kakkulevy. Nosta toinen puolikas kakkulautaselle. Levitä päälle kermavaahto ja punaherukat. Nosta toinen kakkulevy päälle.

lauantai 26. elokuuta 2017

Rouskuva kukkakaalisalaatti

Kukkakaali-siemensalaatti on toinen lempparini menneen kesän salaateista. Poimin reseptin pohjan jostain kesän Kodin kuvalehdestä ja muokkasin sitä vähän omaan makuuni jättämällä esimerkiksi ohjeessa olleen parsakaalin kokonaan pois. Salaatti sopii sekä kalan, lihan että broilerinkin kanssa. Makkarankin ohessa on sitä meillä syöty.

Salaatin maustamiseen sopii mainiosti dukkah-mausteseos. Itse käytin kesälomareissulta matkaan tarttunutta valmista Green Dukkahia. Dukkahin voi sekoittaa helposti itse, reseptejä on netti pullollaan.


Kukkakaali-siemensalaatti

500 g kukkakaalia
1 dl siemensekoitusta
2–3 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
½ dl sitruunamehua
1 rkl juoksevaa hunajaa
½ tl mustapippuria
suolaa
Aura-murua
(lehtipersiljaa)

Huuhdo kaali ja leikkaa ohuiksi viipaleiksi. Osa murustuu väistämättä. Kumoa kaali isoon kulhoon. Paahda siemenet kuivalla pannulla. Kumoa ne kaalien joukkoon. Kuori ja leikkaa valkosipulinkynnet ohuiksi lastuiksi. Kuumenna reilu määrä öljyä pannulla ja kuullota siinä valkosipulilastut. Älä anna palaa. Nosta liedeltä ja sekoita joukkoon sitruunamehu, hunaja ja mausteet. Lisää eksotiikkaa saat, jos käytät suolan ja pippurin asemasta dukkahia. Kaada lämmin kastike pannulta kaalien joukkoon ja sekoita hyvin. Anna maustua vähintään vartti ennen tarjoamista. Lisää juusto ja silputtu persilja salaattiin.

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Härski valkosipulipasta

Ei voi kyllä epäonnistua ruoanlaitossa, jos siihen varaa kermaa, valkosipulia ja voita. Eipä ole koskaan aikaisemmin tullut mieleen, että maustaisi pastan kermaisella valkosipulipyreellä. Tosin lihan kanssa valkosipulitahnaa on tullut tarjottua ja olihan sekin hyvää.

Tämä resepti on Natalia Tolmatsovan ja Alisa Wilskan kirjasta Halparuokakirja. Kirjan etulehdellä luvataan, ettei se sisällä ”minkään sortin sesonkiajattelua, eikä yhtään avokadoa”. Sikäli piristävä ajattelutapa, sillä avokado alkaa tulla jo meikäläiselläkin korvista ulos. Kaikkineen kirjassa on muutamia ihka piristäviä tapoja toteuttaa todella yksinkertaisesti (ja halvalla) klassikoita.

P.S. Kuvan musta suikaro on mustapapupastaa. Vilja kun on kesäloman jälkeen pannassa.


Valkosipulipasta

Valkosipulipyree
1 kokonainen valkosipuli
1 rkl voita
½ dl kermaa
suolaa
mustapippuria
loraus sitruunamehua

Lisäksi
200 g parsakaalin kukintoja
pastajuustoa
suolaa

Kuori valkosipulinkynnet. Sulata voi pienessä kattilassa ja lisää kerma ja valkosipuli. Hauduta hiljakseen noin 20–30 minuuttia, kunnes kynnet ovat pehmenneet täysin. Surruuta seos pyreeksi sauvasekoittajalla ja mausta. Silppua parsakaalin kukinnot pienehköiksi suupaloiksi ja paista pannulla muutamia minuutteja. Lisää valkosipulipyree keitetyn pastan sekaan ja sekoita hyvin. Lisää parsakaali ja juusto.

tiistai 1. elokuuta 2017

Linssisalaatti vailla vertaa

Koko kesän olen syönyt tätä linssisalaattia. Se sopii grillimakkaroiden ja -lihojen kaveriksi, evääksi töihin, aamupalaksi tai sellaisenaan ihan milloin vaan. Mikä parasta: valmistamiseen menee varmaan vain viisi minuuttia, kun käyttää säilykelinssejä ja öljyssä valmiiksi marinoitua fetaa. Jos oikein viitseliäs on, keittää linssinsä itse (ei siihenkään kovin kauan mene) ja sekoittaa öljymarinadin alusta asti.

Uskomatonta, mutta totta – tämän kesän linssisalaatin pakkosyöttö tuottaa viimein tulosta. Mieskin myönsi viime viikolla syövänsä tätä ihan mielellään. Hän kun periaatteelisesti on pitänyt papujen syöntiä naisten hommina... Paitsi hernekeiton syömistä.


Paras linssi-fetasalaatti

1 prk tai tlk valmiiksi keitettyjä linssejä
pari kesäsipulin vartta
120 g fetaa kuutioina (Apetit snackpackit ovat hyviä tähän)
(kirsikkatomaatteja tai paprikaa)
laadukasta oliiviöljyä
cayennepippuria
(savu)suolaa
punaviini- tai sherryviinietikkaa

Huuhtele linssit huolellisesti ja valuta. Pilko kesäsipulin varret rinkuloiksi. Puolita tomaatit tai kuutioi paprika. Kippaa kaikki ainekset kulhoon ja mausta cayennepippurilla, suolalla ja etikalla. Sekoita huolellisesti ja tarkasta maku. Anna maustua noin tunti huoneenlämmössä. Nauti ja rakastu!

maanantai 3. heinäkuuta 2017

Raparperisalsaa vapaalla kädellä

Viime kesän raparperisato jäi hyödyntämättä kokonaan. Nyt varsin verkkaan kasvavasta pensaasta on tullut leipastua fudgepiirakkaa ja pilkottua varsia niin makeean kuin suolaiseenkin salaattiin. Raparperisalsaa tein viime viikonloppuna loimulohen seuralaiseksi. Resepti syntyi ihan omasta päästä. Lopputulos maistui mukavan rapsakalta ja kirpsakalta.

Raparperisalsa

n. 200 g rapaperia kuorituna ja pilkottuna
n. 150 g kurkkua siemenet poistettuna ja pilkottuna
150 g fetajuustoa öljyssä (Apetina savustettu chilifeta sopii tähän mainiosti)
mustapippuria
suolaa
(tuoretta korianteria)

Yhdistä ainekset ja sekoita hyvin. Lisää tarvittaessa öljyä, mikäli fetan mukana tullut ei riitä. Anna maustua huoneenlämmössä tunnin.

sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Nigellan sitruuna-pavlova

En ole koskaan tehnyt pavlovaa, vaikka se onkin helpoimmista helpoin jälkiruoka vaatien vain yhden sekoituskulhon. Pikku marenkeja olen tainnut yhden kerran nuorna naisna vääntää, eivätkä ne tuolloin vakuuttaneet. Marenki kun sellaisenaan ei kovin kummoiselta maistu. Loman alkamisen kunniaksi päätin kuitenkin testata talvella to do -listaan tallentamani keittiökuningatar Nigellan sitruuna-pavlovan. Mieheni tykkää Nigellasta muutenkin (kukapa mies ei!), mutta tämän pavlovan ansiosta naisen pisteet ja siinä samalla minunkin ;) nousivat entisestään. Hän tilasi jo suklaisen version ja sekin tietysti löytyy Nigellan reseptiarkistosta.

Muutamien vinkkien avulla onnistuu jokainen, joka on sähkövatkainta tai yleiskonetta joskus käyttänyt. Marenkivaahtoa tehdessä kannattaa käyttää metalli- tai lasiastiaa, sillä muovikippoon jää monesti pesusta huolimatta rasvaa. Kananmunien on syytä olla huoneenlämpöisiä. Sillä tavoin varmistaa hyvän, kestävän vaahdon.


Sitruuna-pavlova (reilut annokset neljälle)

3 kananmunan valkuaista (joukossa ei saa olla yhtään hippua keltuaisesta)
188 g tomusokeria
1,25 tl maissitärkkelystä
1 sitruuna
kuohukermaa
lemoncurdia
(mantelilastuja paahdettuna)

Lämmitä uuni 180 asteeseen. Vaahdota valkuaiset kovaksi vaahdoksi niin, että siihen muodostuu huippuja. Lisää sokeri muutama lusikallinen kerrallaan vatkaten koko ajan voimakkaasti. Kun vaahto on kiiltävää ja pitää hyvin muotonsa, lisää maissitärkkelys, teelusikallinen sitruunanmehua ja sitruunankuoriraastetta. Sekoita varovasti. Muooile seoksesta pyöreä, noin 15 sentin halkaisijaltaan oleva kakkunen. Laita välittömästi uuniin keskitasolle. Laske uunin lämpötila 150 asteeseen ja paista tunti. Anna jäähtyä. Vispaa kerma vaahdoksi. Käännä marenkikiekko ylösalaisin ja levitä notkistettu lemoncurd sen päälle. Lisää vielä kermavaahto ja koristele halutessasi paahdetuilla mantelilastuilla. Nauti hyvässä seurassa.

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Nyhtösämpylät

Lomaan on enää ensi viikko ja tullee todella tarpeeseen, sillä mikään resepti ei oikein ole innostanut kokkailemaan enää kuukauteen. Aika moneen otteeseen on vain tullut syötyä lihalla höystettyä valmista kasvisgratiinia tai grillimakkaraa salaatilla.

Tämän sämpyläreseptin löysin Soppa365-sivuilta. Reseptissä käytettiin Camembert-juustoa, mutta itseklläni sattui olevan vanhahko Emmentalin kannikka jääkaapissa, joten käytin sen. Myllärin Hurjan Viljainen Sämpyläjauho sisältää itsessään niin paljon sokeria, että alkuperäisen reseptin hunaja kannattaa jättää pois. Tavallisia sämpyläjauhoja käytettäessä kannattaa sokeria tai hunajaa lisätä muutama teelusikallinen hiivan syötäväksi. Sämpylöistä tuli aika hevin tuntuinen taikina, mutta lopputulos oli ihan maistuva.

 
Juustoiset nyhtösämpylät

1,5 dl lämmintä vettä
½ pss kuivahiivaa
4 dl Myllärin Luomu Hurjan Viljainen Sämpyläjauhoja
1 rkl öljyä
1 tl (nokkos)suolaa
½ dl kaurahiutaleita
100–150 g pehmeää tai kovaa juustoa

Lämmitä uuni 225 asteeseen. Mittaa kulhoon kädenlämpöinen vesi. Lisää joukkoon hiiva. Sekoita, kunnes hiiva on liuennut. Lisää noin 2 dl jauhoja. Sekoita tasaiseksi ja peitä liinalla. Anna taikinajuuren tekeytyä lämpimässä paikassa noin 20 minuuttia. Vaivaa sitten joukkoon öljy, suola, kaurahiutaleet ja loput jauhot. Taikina saa jäädä melko pehmeäksi. Kohota taikinaa vielä 20 minuuttia. Pyöräytä pienet (halkaisijaltaan noin 5–6 senttiä) sämpylät jauhoisin käsin leivinpaperilla vuorattuun irtopohjaiseen vuokaan vieri viereen niin, että ne täyttävät koko vuoan. Anna kohota vielä hetki. Leikkaa sillä aikaa juusto paloiksi. Työnnä juustopalat sämpylöiden väleihin ja päälle. Paista uunissa noin 20 minuuttia, kunnes sämpylät ovat kypsiä. Anna jäähtyä hetken ja tarjoa.