maanantai 13. maaliskuuta 2017

Pikkupaprikoita

Pikkupaprikoita ja jopa Padron-paprikoita löytyy kiitettävästi kaupoista tätä nykyä. Padronit ovat oma lukunsa, mutta eri värisistä pikkupaprikoista tulee kokattua liian harvoin mitään. Ehdottoman hyvin ne sopivat naposteltavien raaka-aineeksi.

Lauantaina tekaisin pikapikaa näitä paprikoita naposteltaviksi televisiota katsellessa. Mikään ei estä käyttämästä samaa reseptiä kokonaisten täytettyjen pikkupaprikoiden tekemiseen. Silloin täytteen määrä on viisainta kaksinkertaistaa ja paistaa paprikat grillissä herkullisen paistopinnan aikaan saamiseksi.


Täytetyt pikkupaprikat

200 g pikkupaprikoita
100 g maustettua tuorejuustoa (valkosipulilla maustettu sopii hyvin)
80 g pilkottua herkkusientä
suolaa
mustapippuria
cayennepippuria
½ dl Emmental- tai Mozzarella-juustoa + vähän juustoa kuorruttamiseen

Kuullota herkkusienistä enin neste pois. Sekoita sienet, juustot ja mausteet keskenään. Pese ja halkaise pikkupaprikat. Poista siemenet, jos paprikoissa sellaisia sattuu olemaan. Asettele paprikat leivinpaperille. Ripottele päälle hieman suolaa ja mustapippuria. Täytä paprikat juusto-sieniseoksella pikkulusikoiden avulla ja laita päälle vielä juustoraastetta. Paista 200 asteessa, kunnes paprikat ovat ottaneet väriä.

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Kalapuikot lohesta ja tartarmajoneesi

Tutustuin viime viikolla Risto Mikkolan ja Henry Lepistin kirjaan Arjen Luxus koko vuoden keittokirjaan. Huh hu, että oli tosiaankin luXusta isolla ruksikirjaimella. Suurin osa ohjeista on mielestäni aivan liian työläitä toteutettavaksi maanantai-iltana, kun väsyttää, eikä paikallisesta kaupasta kertakaikkiaan löydy ankanrintaa ja tuoretta minttua. Eikä nyt justiinsa sillä hetkellä tule mieleen viettää kasvisruokapäivää valmistamalla itse alusta asti kurpitsaravioleita kasvisliemessä.

Muutamia helpoimpia reseptejä testasin ihan arkena ja tässä niistä yksi. Tosin vain osittain. Fish and chipsin kylkiäisenä oli maukkaan oloinen tartarmajoneesi. (Brittiläisklassikkoa en ala vääntämään, sillä uppopaistaminen hirvittää – yhä edelleen). Päätin lyödä kaksi itikkaa samalla iskulla ja kokeilla paljon innostusta herättäneitä itse tehtyjä kalapuikkoja tartarmajoneesin keralla. Itse olen oikeastaan aina inhonnut kaupan valmiita kalapuikkoja, niiden mössöistä, tunkkaista kuorrutetta ja mautonta sisusta. Itse tekemällä saa kyllä vaan parempia, totesin.


Lohipuikot ja tartarmajoneesi

Lohipuikot
400 g ruodotonta lohta
1 kananmuna
1,5 dl korppujauhoja
½ tl suolaa

Paloittele lohi tangoiksi. Vatkaa kananmuna rakenne rikki. Sekoita korppujauhoon suola. Pyörittele lohitangot ensin kananmunassa ja sen jälkeen korppujauhossa. Paista uunissa 200 asteessa noin 20 minuuttia.

Tartarmajoneesi
½ sipuli hienonnettuna
100 g maustekurkkua hienonnettuna
1 rkl ruohosipulia hienonnettuna
2 kananmunaa pilkottuna
170 g majoneesia
suolaa
sokeria
mustapippuria

Sekoita ainekset keskenään ja anna maustua jääkaapissa noin tunti.

perjantai 10. maaliskuuta 2017

Maissi-katkarapukeitto

Maanantaina tuli taas selvittyä nopeasti, mutta maukkaasti arjen aloituksesta. Lisäksi pääsin tuhlaamaan jääkaappiin kertynyttä chilikastikearsenaalia. Keittoon voi laittaa lempikastikettaan, Tabascoa, Srirachaa... tai vaikka ultratulista soosia, jota miehelleni piti lisätä soppaan. Hänen suutaan kun eivät mitkään Kukkokastikkeet hetkauta. Jos chilikastiketta ei satu jääkaapissa olemaan, tuore tai kuivattu chilikin ajaa saman asian.


Maissi-katkiskeitto

öljyä
1 keltasipuli
2 valkosipulinkynttä
280 g maissia
5 dl kasvislientä
1 isohko peruna (jauhoinen lajike)
mustapippuria
chilikastiketta TAI chilijauhetta
suolaa
1 tlk maustettua ruokakermaa (Valion Sitruuna-pippuri tai Arlan Valkoviini-tilli)
180 g isoja katkarapuja

Lorauta kattilaan öljyä, lisää hienonnetut sipulit ja maissi. Kuullota lähes kypsäksi. Lisää kasvisliemi ja kuorittu, kuutioitu peruna sekä mausteet. Keitä kypsäksi. Soseuta sauvasekoittimella. Lisää joukkoon maustettu ruokakerma ja katkaravut. Kiehauta ja tarkasta maku.

torstai 2. maaliskuuta 2017

Sieni-sinihomejuustokeitto

Tätä Annen 52 Weeks of Deliciousness -blogista löytynyttä keitto-ohjetta piti päästä heti testaamaan. Vähän säädin tietysti omiani ja tein köyhän naisen version. Sinihometuorejuusto oli todella näppärä käyttää. Se liukenee kuin itsekseen kuumaan keittoon, ja maku on miellyttävän pehmeä, vaikka sellaisenaan maku oli aika tuhti. Mikään ei myöskään estä käyttämästä sieninä luonnonantimia, mikäli niitä jollakulla pakkasessa vielä on.


Sieni-sinihomejuustokeitto

200 g tuoreita herkkusieniä
1 keltasipuli
2 valkosipulinkynttä
100 g babypinaattia
5 dl kasvislientä
1 dl kuohukermaa
100 g sinihometuorejuustoa
mustapippuria
ripaus suolaa

Höysteeksi
5 siivua pekonia rapeaksi paistettuna

Paista pekonit rapsakan ruskeiksi isolla pannulla. Nosta ne pois pannulta ja laita valumaan talouspaperin päälle. Silppua sipulit ja herkkusienet. Paista sipuleita ja herkkusieniä pekonin rasvassa, kunnes sipulit ovat pehmenneet. Lisää vielä pinaatti. Paista niin kauan, kunnes pinaatti on kutistunut. Kaada koko seos kattilaan. Lisää liemi ja tuorejuusto. Keitä miedolla lämmöllä noin 20 minuuttia. Lisää kerma ja kiehauta. Lisää mausteet ja tarkasta maku. Annostele lautasille ja murustele päälle pekoni.

lauantai 25. helmikuuta 2017

Pika pikaa porkkanapastaa

Perjantaina on viikon toinen päivä, jolloin meidän taloudessa on tavoitetila saada ruoka pöytään nopeasti. Maanantai on se toinen, jos ette jo edellisestä kirjoituksesta arvanneet.

Kauppojen hyllyillä on ollut jo useamman vuoden ajan tuorepastaa, jonka vehnästä osa on korvattu kasviksilla. En ole muistanut tuotetta testata, kun innostuin aikanaan papupastasta niin kovasti. Nyt sitten markettimatkalla ostoskärryyn päätyi tuore porkkanapenne. Tein sille kastikkeen uunissa paahdetuista tomaateista, valkosipuliwurstista ja fetasta. Molemmat meistä tykkäsivät, mikäli tulkitsin oikein aviomiehen myhäilyä. Tai sitten myhäily johtui vain makkarasta.

 
Porkkanapastaa tomaatti-makkarakastikkeella (kahdelle)

200 g porkkanatuorepastaa
½ punasipuli
öljyä
100 g uunissa paahdettuja kirsikkatomaatteja (tai aurinkokuivattuja tomaatteja ilman öljyä, näitä saattaa joistain kaupoista jopa löytyä)
260 g valkosipulimakkaraa
100 g fetaa
suolaa
mustapippuria

Laita pastan keitinvesi kuumenemaan. Viipaloi punasipuli ohueksi siivuiksi ja kuullota sitä öljyssä hetken. Viipaloi makkarat suupaloiksi ja nakkaa ne myös pannulle. Anna ruskistua. Lisää tomaatit ja kuumenna. Mausta keitinvesi suolalla ja laita pasta kiehuvaan veteen. Kypsennä noin 3–4 minuuttia. Valuta vesi pois ja kippaa kastikkeen sekaan. Sekoita ja murustele sekaan vielä feta. Ruuvaa päälle pari kierrosta mustapippuria ja tarjoile heti.

maanantai 20. helmikuuta 2017

Lapin emännän uunimunakas

Maanantai on pikaisten ruokien päivä – aina. Tänään sörsselöin viikonloppuna läpi mietiskelemäni Lapin emännän uuninmunakaan. Nimikin on ihan itse keksitty (ja kaikessa korniudessaan se kielii väsymyksestä). Erityisen laiska emäntä ostaa purjotkin valmiina renkaina ja leipäjuustonsa valmiiksi pilkottuna. Mutta kaiken kaikkiaan munakas oli aika maukasta. Ei kai se nimi ruokaa pahenna kuitenkaan. Jos ei tekijäkään.


Lapin emännän uunimunakas

6 kananmunaa
1 dl turkkilaista jogurttia, piimää tai kermaviiliä (mitä nyt on viikonlopulta jäänyt jääkaappiin)
2 tl psylliumia
2 rkl sokerijuurikashiutaleita (muutkin hiutaleet käyvät esim. kaura- tai ruishiutaleet)
loraus öljyä tai sulatettua voita
100 g purjoa silputtuna
1 pss (150–200 g) kylmäsavupororouhetta (Lapin Lihalla on hyvä tuote tähän)
150 g leipäjuustoa kuutioituna
mustapippuria

Riko kananmunien rakenne ja lisää jogurtti, hiutaleet ja psyllium. Sekoita hyvin ja anna turvota noin 10 minuuttia. Lisää sitten rasva, poro, purjo ja mausta mustapippurilla. Sekoita hyvin ja kaada leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan (lasagnevuoka käypi hyvin). Asettele päälle leipäjuustopalat. Paista +200 asteessa noin 20–30 minuuttia, kunnes pinta on rusehtava.

lauantai 11. helmikuuta 2017

Veriappelsiinipossu

Kuka muistaa vielä Hartwallin punaisen limpan, Italia-limonaadin? Se oli niin superhyvää, ja nykyinen C-vitamiinijuoma on kaukana sen mausta. Olikohan se valmistettu veriappelsiineista, kun oli sen väristä? Olihan se... Parhaillaan jokaisen kaupan hyllyt notkuvat näistä mehukkaista, erittäin ohutkuorisista makupaloista. Mielestäni veriappelsiinit ovat maukkaampia kuin tavalliset keltaiset juuri mehukkuutensa takia.

Olen nauttinut veriappelsiineja jälkiruoaksi, mutta päätin kokeilla niitä pääruokaankin, kun sattui olemaan jääkaapissa possun ulkofileetä (jota nykyään todella harvoin valmistan sen kuivuuden ja rasvattomuuden vuoksi). Maustoin lihapötkäleen veriappelsiinimehulla, Ras el Hanout -mausteseoksella ja suolalla. Maun takaamiseksi koristelin fileen vielä appelsiiniviipaleilla. Annoin lihan maustua yön yli ja sitten uuniin. Tuoksu oli huumaavan hyvä. Kaiken herkuttelun kruunasi paistoliemestä tehty kastike – Se oli ihan törkiän hyvää!


Veriappelsiinipossu

n. 1 kg possun ulkofileetä
1 veriappelsiini
reilusti Ras el Hanout -mausteseosta (voi ostaa kaupasta valmiina esim. Santa Maria -merkillä tai sekoittaa itsekin)
suolaa

Kastikkeeseen
vettä
maissijauhoja

Laita possunfilee sopivaan uunivuokaan. Pistele possuun muutamia koloja veitsen kärjellä. Purista puolikkaasta appelsiinista mehu ja kaada fileen päälle. Levitä mausteseosta ja suolaa yltympäriinsä fileetä. Viipaloi toinen appelsiinin puolikas ja asettele viipaleet fileen päälle. Peitä astia foliolla ja nosta jääkaappiin. Paista seuraavana päivänä 150 asteessa kahdesta kolmeen tuntia. Siivilöi fileestä irronnut liemi pieneen kattilaan. Sekoita muutama ruokalusikallinen maissijauhoa kylmään veteen. Kuumenna liemi kiehuvaksi ja lorota maissijauho-vesiseos ohuena nauhana liemeen koko ajan sekoittaen. Keitä muutama minuutti ja nautiskele kastike sitten lihan kera.

maanantai 6. helmikuuta 2017

Zhug, ei mitään tekemistä veturin kanssa

Törmäsin tähän höyryveturin kulkuääneltä suomalaisittain lausuttuna kuulostavaan soosiin selaisessani kuluvan vuoden mahdollisia ruokatrendejä. Pienellä selailulla selvisi, että zhugista on melkein yhtä monta versiota kuin on kokkiakin. Joissakin ohjeissa zhugiin lisätään kuminaa ja reilusti neilikkaa, joissain versioissa on jopa kardemummaa, ja chiliksi kelpaa myös punainen suikura.

Itse jätin kuminan suosiolla pois, sen makuun kun en ole koskaan oikein päässyt. Kolmella chilillä kastikkeen maku oli miellyttävän tulinen keiton seassa tarjoiltuna. Zhug tarjotaan perinteisesti kasvisruokien, keittojen ja esimerkiksi falafelien kanssa. Kikherne-kanakeiton sekaan se ainakin pakkaspäivänä sopi.

 
Zhug eli jemeniläinen tulinen kastike

1 nippu korianteria
1 nippu lehtipersiljaa
3–6 tulista vihreää chiliä (riippuen siitä, kuinka tulista soosia haluaa)
1 yksikyntinen valkosipuli
2 rkl sitruunanmehua
2 rkl neitsytoliiviöljyä
1 tl korianterinsiemeniä
1 tl juustokuminansiemeniä
½ tl mustapippuria
ripaus jauhettua neilikkaa
suolaa

Poista chileistä halutessasi siemenet ja sisäkalvot (tämä vaikuttaa kastikkeen tulisuuteen). Muuten paloittele ne vain pienemmiksi paloiksi ja laita tehosekoittimeen tai maustemyllyyn. Lisää vihreät yrtit varsineen kaikkineen sekä valkosipuli. Surruuta hetki. Lisää kuivat mausteet, sitruunanmehu ja oliiviöljy. Anna koneen käydä kunnes seos on tasaista. Tarkasta suola.

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Banaani-mustikkapannukakut ilman lähes kaikkea

Viime viikonloppuna mies sai hääpäivän kunniaksi rakastamaansa suklaamoussea, tänä viikonloppuna syötiin kevyempiä banaani-mustikkapannukakkuja. Nämä ovat itse asiassa melkoisia terveyspommeja, koska sekaan ei tule sokeria, eikä viljaa, jota allekirjoittaneen koneisto ei vaan kestä. Banaanit makeuttavat lättyset vallan hyvin, eivätkä nämä maistu isosta kananmunien määrästä huolimatta häiritsevästi kananmunilta. Parhaimmilta pannukakut maistuvat vähän jäähtyneinä, mutta kyllä näitä kelpasi sunnuntaiaamun brunssillakin nauttia.

Banaani-mustikkapannukakut

3 hyvin kypsää banaania
6 kananmunaa
½ dl mantelijauhoa
2 tl psylliumia
150 g mustikoita
paistamiseen neutraalia öljyä tai voita

Muussaa banaanit ja sekoita joukkoon (sulatetut) mustikat. Vispaa kananmunien rakenne rikki. Lisää ne sekä mantelijauho ja psyllium banaani-mustikkaseokseen. Sekoita huolellisesti. Anna turvota 10 minuuttia. Paista pannukakku- tai lettupannulla voissa tai öljyssä pieniä lättyjä.

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Chorizo-nautapata

Talvessa on muutamia hyviä puolia: ei ole ötököitä ja itikoita, juomia voi jäähdyttää pihalla ja joka välissä ei tarvitse puljata karvojensa kanssa, koska ulkona on niin kylmä, että koko ajan on pukeuduttava toppahousuihin.

Talvessa on myös se hyvä puoli, että saa kaivaa ainakin kaksi kiloa painavan Berghoffin kaapin perältä esiin, heittää lihaa ja muutamaa muuta raaka-ainetta pataan, ja tehdä ruoan hautuessa ihan jotain muuta. Samalla tulee lämmitettyä keittiötä, kun lataa vanhan Högforsin tulikuumaksi ja poristuttaa padan sillä valmiiksi.

Muutamat padat on jo tullut tehtyä paikallisen Kuuselan tilan grassfed-lihasta. Raakakypsytyksen hoidimme pikku autotallissamme (johon ei mikään nykyajan auto enää mahdu mitenkään päin) roikottamalla vakuumiin pakattuja lihoja muovipussissa hiirien ynnä muiden kumppanien ulottumattomissa noin kolme viikkoa tarkkaillen koko ajan autotallin lämpötilaa. Raakakypsytys onnistui mielestäni hyvin. Esimerkiksi ulkofilee peittosi mennen tullen kaupan takuumureat vastaavat.

Chorizoa sisältäviä patoja on tullut tehtyä vuosien varrella useampia. Tässä yhdenlainen viritelmä, hyvin mausteinen sellainen.


Chorizo-nautapata

1 kg naudan patalihaa reiluina kuutioina
200 g chorizoa viipaleina
300 g keltasipulia tai salottisipuleja lohkoina
7 kokonaista valkosipulinkynttä kuorittuna
2 dl hyvää punaviiniä
1 rkl kuivattua Guajillo-chiliä lastuina
1 tl korianterinsiemeniä
2 tl juustokuminaa jauhettuna
2 tl makeaa savupaprikaa
1 tl tulista savupaprikaa
1 tlk tomaattimurskaa (Mutti on oikein oivallista)
25 g tomaattipyreetä
1 rkl tummaa sokeria
3 dl lihalientä
öljyä
suolaa

Laita chorizoviipaleet kylmään pataan ja lämmitä pata kuumaksi. Paista chorizoa niin kauan, että siitä irtoaa reilusti rasvaa. Nosta chorizoviipaleet padasta pois. Ruskista naudanliha muutamassa erässä chorizon rasvassa. Nosta lihat myös padasta sivuun. Lorauta pataan pieni annos öljyä ja kippaa sipulit sinne. Kypsyttele hetki ja lisää makkara, lihat ja mausteet. Pyörittele hyvin sekaisin ja lisää viini. Anna padan kiehua noin viisi minuuttia ja lisää sitten sokeri, liemi, tomaattimurska ja tomaattipyree. Kiehauta ja anna hautua miedolla lämmöllä 4–5 tuntia tai hauduta uunissa 150 asteessa saman verran aikaa. Tarkkaile muutamaan kertaan nesteen määrää ja lisää sitä tarvittaessa, jos papta näyttää kuivuvan liikaa. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa. Tarjoa haluamasi lisäkkeen kanssa.